Fyysinen
jooga,
mielen
harjoittaminen ja herääminen
Koska tämä on joogaa, tässä yhteydessä myös fyysistä hatha joogaa, koskeva Facebook-ryhmä, kirjoitan avauksen koskien asanaharjoittelun, mielen harjoittamisen (meditaatio) ja heräämisen yhteydestä. Minun puolestani tähän keskusteluun voi hyvin liittää myös kiinalaisperäiset joogan muodot, kuten taijin ja chi gongin.
On
valitettavan harvinaista törmätä johonkin fyysisen joogan
opetukseen, joka pitäisi mielen harjoittamista ja heräämistä niin
keskeisessä asemassa kuin sen kuuluisi olla. Kyse on tärkeästä
ulottuvuudesta koska ihminen on ensisijaisesti älyllinen olento
mielen monine funktioineen ja sisältöineen. Joogassa, lajista
huolimatta, on kuitenkin pohjimmiltaan kyse mielestä ja sen
tuntemisesta. Joogan määritelmä on mielestäni hyvin
yksinkertainen. Joogan tarkoitus on saattaa harjoittaja
nondualistiseen tietoon ja viisauteen, joka ei ole teoriaan vaan
yksinomaan käytäntöön perustuvaa. Tämä tarkoittaa, että mielen
dualistisuus, toisin sanoen minä-pohjainen uskomusmaailma hälvenee
ja luontainen minuudesta ja kaksinaisuudesta vapaa mielen olemus
paljastuu. Tämä kaikki tapahtuu ensisijaisesti mielessä ja
toissijaisesti kehossa. Sen vuoksi on perusteltua sanoa, että
varsinainen jooga tapahtuu mielessä ja tietoisessa kokemuksessa. On
tietenkin validia puhua myös joogan kuntouttavista ja parantavista
hyödyistä mutta en tässä yhteydessä mene joogan terveydelliseen
tai terapeuttiseen puoleen.
Se mitä
joogan maailma kokonaisuutena tarvitsee, on selkeyttä siitä mitä
joogan avulla ollaan tekemässä ja miksi. Nähdäkseni joogakenttä
tarvitsee parempia maastokarttoja, vanhojen ja nykyisten epäselvien
sijaan. On yleistä, ei pelkästään modernin joogan yhteydessä,
niin idässä kuin lännessäkin, vaan myös menneiden vuosisatojen
joogaopeissa ylipäätään, että kokonaiskuva kehomielen
harjoittamisesta on epäselkeä ja sekava. Vaikka monet tunnetut
opettajat ja gurut, asanajoogasta puhuttaessa erityisesti Intiasta,
ovat saattaneet koko maailmaa koskevan joogaliikkeen alkuun, josta
heille kuuluu lämmin kiitos ja syvä kumarrus, niin tarkemmin
tutkittuna harvojen heidän opetukset ovat järkeviä ja
ymmärrettäviä, alusta loppuun asti. Kun puhun tässä
järkevyydestä niin viittaan siihen miten heidän sanalliset
opetuksensa eli antamansa maastokartat vastaavat nondualististeen
kokemukseen pääsemisessä. On vaikea löytää hindulaistaustaisen
opettajan antamaa mielen harjoittamisen karttaa, joka olisi selkeä,
ymmärrettävä ja ennen kaikkea käytännöllinen. Voidaan hyvin
sanoa, että jos jooga määritellään oppina päästä
dualistisesta mielenharhaisuudesta nondualistiseen selkeyteen niin
hindugurujen opit ovat lähes yksinomaan epäkelpoja. Tämä ei
tietenkään tarkoita, että nämä opetukset olisivat kokonaan
hyödyttömiä, ei suinkaan, mutta haluan tässä tekstissä
nimenomaan rajata joogaopin pätevyyden tai epäpätevyyden tähän
nondualistisuuden kynnyskysymykseen.
Olen
aiemmissa teksteissäni kirjoittanut paljon minällisen ja minättömän
tietoisuuskokemuksen eroista ja eri harjoitustavoista niihin
liittyen, joten en tässä toista kaikkea selostamaani. Edeltäviä
kirjoituksiani voi hakea ja lukea Guru's
Light-blogista, jota kirjoitin vuosina 2012-2015.
Herääminen
Herääminen
(awakening, stream entry) on ensimmäinen pysyvä mielen
harjoittamisen saavutus. Herääminen tarkoittaa ihmiseen minuuteen
liittyvän harhaisuuden poistumista. Kaikki heränneet ystäväni,
joita on noin 60 henkeä kaikkialta ympäri maailmaa, osa heistä
mielen harjottamisen opettajia ja ohjaajia itsekin, voivat oman
kokemuksensa pohjalta vahvistaa sen, että minäksi nimittämämme
entiteetti mielessämme on lopulta pelkkä oletus ja uskomus. Jos
etsimme mielestämme olentoa, jota pidämme minänämme ja todella
tutkimme sitä, niin voimme havahtua siihen tosiasiaan, että minämme
on ollut pelkkä unikuva, johon olemme sinnikkäästi uskoneet. Kun
minä-ajatuksesta häviää viimeinenkin sitova lataus ja minä niin
sanotusti putoaa pois niin tapahtuu niin sanottu herääminen.
Heräämisestä eteenpäin ihmisen elämä on ratkaisevasti mutta ei
dramaattisesti erilaista.
Minä-pohjainen
mieli eli ihmisen mieli, jossa edelleen on piintynyt käsitys
minuudesta, toimii hullunkurisesti ja on jatkuvasti ikään kuin
vinossa. Minä-ajatus värittää lähes kaikkea kokemaamme
kokemusta, ajattelemaamme ajatusta, tuntemaamme tunnetta ja lähes
jokaista fyysistä liikettä. Sanon ”lähes” siitä syystä, että
minä häviää hetkellisesti mielestämme aina kun suuntaamme
huomiomme johonkin tekemiseen tai kun aistimme tietoisesti. Tämä
minällisyyden ja minättömyyden vaihtelua tapahtuu jokaisen ihmisen
mielessä kaikkina vuorokauden aikoina. Ja juuri tästä vaihtelusta
johtuen ihminen alkaa jossain vaiheessa tuntea, että hänen
elämässään tai mielessään on jokin pielessä. Kun ihminen
tunnistaa tämän eksistentiaalisen probleeman, hän etsiytyy
henkisyyden tai mielen harjoittamisen pariin. Jotkut alkavat
meditoimaan, toiset joogaamaan ja niin edelleen. Näiden taitojen
harjoittamisella on se seuraus, että kun huomio tuodaan kehoon, sen
liikkeisiin tai istumameditaatiossa vaikkapa hengitysliikkeeseen niin
se saa hetkellisesti minän katoamaan... kunnes ennenpitkää se taas
ilmaantuu esiin. Minä-ajatus siis passivoituu siksi aikaa kun
ihminen käyttää huomiokykyään. Tällä tavoin minä-ajatus
voidaan hetkellisesti sivuuttaa mutta niin sanottua minä-harhan
läpinäkemista eli heräämistä ei näin saada aikaan. Yksi
yleisimmistä väärinkäsityksistä heräämiseen tai valaistumiseen
liittyen onkin, että se tarkoittaisi minä-tunteesta erillään
pysymistä, niin sanottua witness-tilaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tässä yhteydessä
valaistuminen siis on määritelty samaksi kuin herääminen.
Asanajoogan
laadukkuus
Vähän
aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ”En ole koskaan kuullut että
kehoa tietoisesti venyttämällä tai systemaattisesti hengittäen
olisi kukaan valaistunut.” Tosiaan. Minäkään en ole sellaisesta
kuullut. Tunnen tietenkin paljon ihmisiä, jotka tekevät asanajoogaa
ja hengitysharjoituksia, joita teen itsekin mutta tietääkseni
kukaan ei ole koskaan herännyt tällä tavoin. Oikeastaan pitäisi
sanoa niin, että herääminen ei ole kokonaan poissuljettua näillä
harjoituksilla mutta jos näin on joskus tapahtunut niin ne ovat
marginaalitapauksia kaikkien heränneiden seassa.
Joskus
sanotaan, että kaikenlainen joogaharjoittelu vain vahvistaisi
tunnetta harjoittelijasta eli minästä. Jos opetus on asiallista
tarkkaavaisuuden (mindfulness) ja keskittymisen käyttämisen suhteen
niin minän vahvistuminen ei ole todennäköistä. Toisaalta jos
opetus ei ole pätevää niin on hyvin todennäköistä, että yksi
joogaharjoittelun tuloksista on minä-ajatuksen kasvaminen tai sen
parantuminen. Yksi virhekäsitys valaistumisesta on se, että minästä
yritettäisiin tehdä ”parempi”, ”puhdas” tai sitä
yritettäisiin laajentaa. Nämä näkemykset ovat kauttaaltaan
dualistisia. Vaikka ne saavat aikaan minuuden tunteen muuntumista
niin kyse on vain toisenlaisesta kahleesta.
Mitä olen
tutkinut ja analysoinut isoa määrää eri joogalajien opetuksia ja
opettajia useiden vuosien aikana niin olen pannut merkille, että
joskus pienet virheet opettajien antamissa selostuksissa koituvat
isoiksi esteiksi oppilaiden harjoituksessa. Tarkoitan pienillä
virheillä nyansseja opetuksen esitystavassa ja ilmaisussa. Tällä
puolestaan on haitallisia ja epähedelmällisiä seurauksia,
nimenomaan nondualistisuuden näkökulmasta.
Yksi
yleinen väärinkäsitys asana-meditoiminen-herääminen asiassa on
virhe siitä, että asanoilla ja hengitysharjoituksilla ”valmistetaan
kehomieli myöhempää valaistumista varten”. On joskus sanottu,
että valaistuminen on mahdollista vain jos kykenee meditoimaan ja
meditaatio puolestaan on ”oikeasti meditaatiota” vain jos kykenee
istumaan useamman tunnin ajan liikkumatta lootusasennossa. Kaikki
nämä väitteet ovat paikkansapitämättömiä ja epäpragmaattisia.
Tiedän henkilöitä, jotka ovat sekä ennen ja jälkeen heräämisensä
olleet joko fyysisesti kyvyttömiä tai fyysisesti sairaita
valmistaakseen kehoaan meditointia tai heräämistä varten. Myöskään
hengitysharjoitusten tekeminen tai mitkään muutkaan valmistavat
harjoitukset eivät ole edellytys heräämiselle tai meditaation
harjoittamiselle. Ainoastaan mielenterveysongelmat ja mielen
sairaudet ovat este mielen harjoittamiselle tai heräämisohjaukseen
osallistumiselle.
Kuten olen
edellä esittänyt, mieli voidaan jakaa kahteen päämoodiin:
minälliseen ja minättömään. Jo pelkästään tämän
yksinkertaisen asian huolellinen opettaminen ja tunnistaminen tekisi
ison laadullisen muutoksen maailman miljoonien joogaajien
harjoituksessa, myös tuhansien suomalaisten. Suorinta tietä
heräämiseen tähtäävänä opettajana yritän aina pitää huolta
siitä, että omat oppilaani saavat tämän
edeltävän sekä minuutta tutkivan ja kyseenalaistavan
harjoitusohjeen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa polkuaan.
Peruste tälle on se, että joogan ensisijainen ja tärkein tarkoitus
on poistaa dualistinen sekaannus ja kartuttaa nondualistista
ymmärrystä ja kokemusta. Myös asanajooga-opetuksen ja -taidon
kannalta herääminen on erittäin olennaista.
Lopuksi
haluan vielä sanoa, että minun puolestani kaikki saavat joogata ja
opettaa joogaa sen monissa muodoissaan ja ilmentymissään juuri niin
kuin parhaaksi näkevät. Se mitä olen tässä ja muissa teksteissä
esittänyt on vain oma näkökulmani, joka on muotoutunut
näköisekseen paitsi mestareideni kanssa opiskelun myös opettamisen
myötä. Ymmärrän, että esittämäni näkökannat ovat monilta
osin kriittisiä mutta toivon, että siitä on käytännön hyötyä
lukijalle huolimatta omani tai lukijan edustamasta
joogasuuntauksesta.
Kiitos
lukemisesta,
- Baba,
8.1.2016.
Open Heart,
