Dark Night of the Soul

 

Dark Night of the Soul

Dark nights is something we talk in our sangha a lot. Our teachers and instructors speak about this in regular basis because one of the problems out there is that people are taught practices of various types but they are not told about how rough practice can be, i.e. the dark night phenomena, and so they get into trouble, scared, overwhelmed and so on. Rough periods in practice are actually a good sign and a sign that the practice works but when people don't know this and they don't know what to do and what not to do, they usually draw mistaken conclusions. They think that there is something wrong with them, with the practice, with the teacher and so on, some even quit practicing because they get so scared.

However, the real reason for dark nights is one's own subconscious mind and the core meaning of the practice is to illuminate the subconscious. What is under the lid is being purposefully shed light on and stirred with different practices so that this material can then be used as fuel for insight/vipashyana practice.

It should be understood that actually doing this is not a fun ride but... doing this correctly leads to freedom and happiness that does not depend on circumstances. This is the only way to know ourselves as fully aware and awakened beings, as buddhas, as christs... What practitioners should learn is their limits. This is very important. They should know what they are doing and how much they can do without getting overwhelmed.

In tantra, we use guru yoga to keep things balanced as the presence of the guru brings calm and clarity, and doesn't stir things. During dark nights, we have the instruction not to practice wrathful deities because if you do, they keep stirring up the subconscious and bringing more stuff to the surface. How much one can take and use for insight practice depends on the individual. Those who are ready and understand how the practice works can take big leaps very fast. Those who aren't that ready or don't have a clear view have hard time making sense of it all and practice feels like a burden. Regardless of which type of a practitioner one is, there should be instructions how to go about it.

As a general note that I have said over and over again, there are great differences between sutris and tantric methods. It seems to be the case that those who practice sutric forms end up with problems like insomnia, psychosis, digestive and typical dark night emotions like anxiety and depression much more often than those who practice tantra. Tantric retreats also have much more natural expression in the form of chanting, singing, dancing, talking and socialising than quietive systems where you are to keep your gaze low, not talk and socialise and just do a lot of silent sitting. I think that unless one is very advanced in practice and insight, you shouldn't do quiet retreats that contain a lot of silent sitting because this is not a normal situation.

Kim, 25.5.2021

Three Approaches: Mantra, Mindfulness and Direct Path

Three Approaches:

Mantra, Mindfulness and Direct Path

From online discussion.

Tantric means mantric. It would be better to call it mantric buddhism, instead of tantric. Anyway, mantric means deities. Deities are archetypes. Deities are universal, same for everyone because that's what archetype means. Any buddha will do for a deity, and reveal the basic mind. 

The reason why in Open Heart we have many deities squeezed in together is because the mind is made of many frequencies, like the many keys of a piano. Now, if we only used one deity, let's say Amitabha, for example, it could be compared to stepping down the sustain pedal and playing one note or a combination of few notes. If we kept hitting that or those notes, the rest of the keys would eventually start vibrating and emitting sound, in a gentle indirect way, because of reverberation in the instrument. We could do that, as many do, and have a path that only uses one or two deities, and it would reveal the basic mind but in this way, we don't directly adress all of our baggage.
The logic with the set of deities we have, is that when we directly push all the keys, like a wild jazz player, we cover or better reveal all of the mind, with all the remaining stuff, karmic spots, in it. This is an example how tantric or deity related paths work.

In this type of approach we gain calmness and insight, both axles of buddhist practice, from the deity. If one doesn't understand that the deity is an archetype of one's own basic mind, one is bound to thinking in dualistic terms but that issue should take care of itself in relatively short period of practice, even for stubborn secularists, who everything about this kind of practice. If this knowledge doesn't arise soon after starting tantric exercise with a deity or a guru, there is something wrong with the instructions. The bottom line is that its all devoid of self and nondual in the end, and in the start. Tantric approach is called "other power" approach because seemingly it relies on, well, "other" power but this terminology should not be taken literally because if seen dualistically, it is entirely misleading. In my view, Pure Land buddhism, which is also what we do in Open Heart, is entirely nondual.

"Self power" approach is the alternative to other power approach. In self power, one relies on one's own skills, abilities, wits, effort, view and teachings, to effect insight and illumination. This is mindfulness, basically, and its relentless cultivation. Now, there are many wonderful aspects to this type of training. One learns to sit well, in good posture, learns to calm the mind and gains patience. But the challenge of this approach is that the mind keeps getting distracted. It requires very good health, vitality, determination and a lot of time to do this practice alone, to get the real dharmic benefits (not just a little calming down). It is a hard path but the things one learns, one learns well. If I consider this kind of path, apart from mantric or direct paths, in the light of my analogy above, it takes a long time to get to the piano and get even one note playing. A decade or two goes by easily. That's the downside of it.

There is a third option which is the direct path, also known as dzogchen or advaita. Here one goes to a guru, who points out the basic mind to you, you get it and your doubts are removed. And that's it... unless it isn't. This can be taken as a path as well, but the problem here is that the confused mind is so tangled that you can go to the guru few hundred times, over the span of decades, not get it correctly and make a lot of faulty assumptions about it. The danger in this approach is that if one is too hasty, one can easily assume that one has understood the teaching, has sufficient understanding and is done. This is the tragedy of those who do not really understand the direct path.
Using the piano analogy, the point is that whether the notes play or not, makes no difference. Both silence and sound are the same. Everything is already perfect as they are. No solution or confirmation is needed because there never was a need for either, in the first place.

In Open Heart, we combine all three approaches, with some unique flavours.

>So the deities are purifying karma without us having to face and process the experience, subconsciously?

-No. The deity/deities are the natural state. By cultivating a deity we make the natural state appear and when that happens, our baggage, that is hidden in the nooks and corners of the mind, come to light. Baggage coming to light is no different than in mindfulness approach but with deity practice, they become uncovered faster and sooner, without having to wait for it. That is both the value and challenge of the tantric path. Challenge because it is not pleasant. However, if one has an unshakable motivation to become enlightened as soon as possible, for the sake of all beings, it will be much easier. If this motivation is not there, it will hurt like hell and be very unpleasant. For this reason, compassion is crucial.

I have some criticism towards the mindfulness path. It is my observation that one can end up spiritual bypassing because of all the calmness and also that this approach, as a standalone practice, takes way longer than mantric approach. But then, if calmness is enough, it is not a problem. Another issue is what you say is the lack of understanding of the practice. Here's the thing. If the natural state is not prioritised and recognised in every day practice, it is like trying to make a puzzle, seeing only one piece at a time. It is close to impossible to finish a puzzle like that. Because direct path prioritizes the natural state, one gets glimpses of all the pieces of the puzzle at once, and these glimpses keep coming at a steady rate. Which one do you reckon finishes the puzzle sooner? These approaches are very different in the way they work. Having said that, I think that combining all three approaches creates a good and efficient combination.

>What do you mean by ‘cultivating a deity’? Is it just doing the mantra with devotion? Is the idea that it releases subconscious sankaras that are then observed and dissolved or what is the action of purification?

- Deities are practiced through mantra, mudra, and visualisation, mainly mantra. Yes, that's the idea.

>Having said that, I have found the introduction of awareness of the natural state incredibly useful in vipassana practice and it adds a very important dimension that most vipassana schools seem to miss. But I still work with emotional states using pure awareness practice and feeling into the body. The awakening has really transformed and energised this process though, big time.

- That's right, a big difference with both factors.

Modes of Intention, Attention and Awareness

Modes of Intention, Attention

and Awareness

See also in this blog: Practical Note on Intention and Awareness.

Two modes of the natural state

• Child Awareness* (rigpa, zero dimensional)
• Mother Awareness** (rigpa, zero dimensional), Child Awareness united with Mother Awareness

*Child Awareness: State of pure awareness related only with one's personal bodymind. When tapped in full equals with the Open Heart-definition of a fully attained arhat, perfection of bhumis 1-6. Subtly dualistic.

**Mother Awareness: State of pure awareness related with one's personal and the larger energy body, extending beyond one's personal aura. When tapped in full equals with the Open Heart-definition of a buddha, perfection of bhumis 1-10. Nondualistic.

Two modes of mindfulness that disregards the natural state

1. Intention or concentration without Awareness* as the base
2. Attention (three-dimensional) without Awareness** as the base
   *neither Child or Mother Awareness

*Training in one-pointed concentration where an object is used as a support to one's shamatha meditation that simultaneously disregards three-dimensional space and the natural state or awareness. Dualistic.

**Training in effort-based attention applied to three-dimensional space such as in space gazing which disregards the natural state or awareness. Dualistic.

Two modes of mindfulness that takes the smaller natural state into account

3. Intention or concentration with Child Awareness as the base
4. Attention (three-dimensional) with Child Awareness as the base

*Training in one-pointed concentration where an object is used as a support to one's shamatha meditation that simultaneously does not disregard three-dimensional space or the natural state, that is, awareness. Subtly dualistic.

**Training in effort-based attention applied to three-dimensional space such as in space gazing which does not disregard or exclude the natural state, that is, awareness. Subtly dualistic.

Two modes of mindfulness that takes the full natural state into account

5. Intention or concentration with Mother Awareness* as the base
6. Attention (three-dimensional) with Mother Awareness** as the base

*Application of one-pointed concentration from within the fullness of the natural state, or Mother Awareness. Nondualistic.

*Application of three-dimensional attention from within the fullnes of the natural state, or Mother Awareness. Nondualistic.

See also this video: https://www.youtube.com/watch?v=tg6Xd40a0n4

Fyysinen jooga, mielen harjoittaminen ja herääminen

Fyysinen jooga,

mielen harjoittaminen ja herääminen

Koska tämä on joogaa, tässä yhteydessä myös fyysistä hatha joogaa, koskeva Facebook-ryhmä, kirjoitan avauksen koskien asanaharjoittelun, mielen harjoittamisen (meditaatio) ja heräämisen yhteydestä. Minun puolestani tähän keskusteluun voi hyvin liittää myös kiinalaisperäiset joogan muodot, kuten taijin ja chi gongin.

On valitettavan harvinaista törmätä johonkin fyysisen joogan opetukseen, joka pitäisi mielen harjoittamista ja heräämistä niin keskeisessä asemassa kuin sen kuuluisi olla. Kyse on tärkeästä ulottuvuudesta koska ihminen on ensisijaisesti älyllinen olento mielen monine funktioineen ja sisältöineen. Joogassa, lajista huolimatta, on kuitenkin pohjimmiltaan kyse mielestä ja sen tuntemisesta. Joogan määritelmä on mielestäni hyvin yksinkertainen. Joogan tarkoitus on saattaa harjoittaja nondualistiseen tietoon ja viisauteen, joka ei ole teoriaan vaan yksinomaan käytäntöön perustuvaa. Tämä tarkoittaa, että mielen dualistisuus, toisin sanoen minä-pohjainen uskomusmaailma hälvenee ja luontainen minuudesta ja kaksinaisuudesta vapaa mielen olemus paljastuu. Tämä kaikki tapahtuu ensisijaisesti mielessä ja toissijaisesti kehossa. Sen vuoksi on perusteltua sanoa, että varsinainen jooga tapahtuu mielessä ja tietoisessa kokemuksessa. On tietenkin validia puhua myös joogan kuntouttavista ja parantavista hyödyistä mutta en tässä yhteydessä mene joogan terveydelliseen tai terapeuttiseen puoleen.

Se mitä joogan maailma kokonaisuutena tarvitsee, on selkeyttä siitä mitä joogan avulla ollaan tekemässä ja miksi. Nähdäkseni joogakenttä tarvitsee parempia maastokarttoja, vanhojen ja nykyisten epäselvien sijaan. On yleistä, ei pelkästään modernin joogan yhteydessä, niin idässä kuin lännessäkin, vaan myös menneiden vuosisatojen joogaopeissa ylipäätään, että kokonaiskuva kehomielen harjoittamisesta on epäselkeä ja sekava. Vaikka monet tunnetut opettajat ja gurut, asanajoogasta puhuttaessa erityisesti Intiasta, ovat saattaneet koko maailmaa koskevan joogaliikkeen alkuun, josta heille kuuluu lämmin kiitos ja syvä kumarrus, niin tarkemmin tutkittuna harvojen heidän opetukset ovat järkeviä ja ymmärrettäviä, alusta loppuun asti. Kun puhun tässä järkevyydestä niin viittaan siihen miten heidän sanalliset opetuksensa eli antamansa maastokartat vastaavat nondualististeen kokemukseen pääsemisessä. On vaikea löytää hindulaistaustaisen opettajan antamaa mielen harjoittamisen karttaa, joka olisi selkeä, ymmärrettävä ja ennen kaikkea käytännöllinen. Voidaan hyvin sanoa, että jos jooga määritellään oppina päästä dualistisesta mielenharhaisuudesta nondualistiseen selkeyteen niin hindugurujen opit ovat lähes yksinomaan epäkelpoja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että nämä opetukset olisivat kokonaan hyödyttömiä, ei suinkaan, mutta haluan tässä tekstissä nimenomaan rajata joogaopin pätevyyden tai epäpätevyyden tähän nondualistisuuden kynnyskysymykseen.

Olen aiemmissa teksteissäni kirjoittanut paljon minällisen ja minättömän tietoisuuskokemuksen eroista ja eri harjoitustavoista niihin liittyen, joten en tässä toista kaikkea selostamaani. Edeltäviä kirjoituksiani voi hakea ja lukea Guru's Light-blogista, jota kirjoitin vuosina 2012-2015.

Herääminen

Herääminen (awakening, stream entry) on ensimmäinen pysyvä mielen harjoittamisen saavutus. Herääminen tarkoittaa ihmiseen minuuteen liittyvän harhaisuuden poistumista. Kaikki heränneet ystäväni, joita on noin 60 henkeä kaikkialta ympäri maailmaa, osa heistä mielen harjottamisen opettajia ja ohjaajia itsekin, voivat oman kokemuksensa pohjalta vahvistaa sen, että minäksi nimittämämme entiteetti mielessämme on lopulta pelkkä oletus ja uskomus. Jos etsimme mielestämme olentoa, jota pidämme minänämme ja todella tutkimme sitä, niin voimme havahtua siihen tosiasiaan, että minämme on ollut pelkkä unikuva, johon olemme sinnikkäästi uskoneet. Kun minä-ajatuksesta häviää viimeinenkin sitova lataus ja minä niin sanotusti putoaa pois niin tapahtuu niin sanottu herääminen. Heräämisestä eteenpäin ihmisen elämä on ratkaisevasti mutta ei dramaattisesti erilaista.

Minä-pohjainen mieli eli ihmisen mieli, jossa edelleen on piintynyt käsitys minuudesta, toimii hullunkurisesti ja on jatkuvasti ikään kuin vinossa. Minä-ajatus värittää lähes kaikkea kokemaamme kokemusta, ajattelemaamme ajatusta, tuntemaamme tunnetta ja lähes jokaista fyysistä liikettä. Sanon ”lähes” siitä syystä, että minä häviää hetkellisesti mielestämme aina kun suuntaamme huomiomme johonkin tekemiseen tai kun aistimme tietoisesti. Tämä minällisyyden ja minättömyyden vaihtelua tapahtuu jokaisen ihmisen mielessä kaikkina vuorokauden aikoina. Ja juuri tästä vaihtelusta johtuen ihminen alkaa jossain vaiheessa tuntea, että hänen elämässään tai mielessään on jokin pielessä. Kun ihminen tunnistaa tämän eksistentiaalisen probleeman, hän etsiytyy henkisyyden tai mielen harjoittamisen pariin. Jotkut alkavat meditoimaan, toiset joogaamaan ja niin edelleen. Näiden taitojen harjoittamisella on se seuraus, että kun huomio tuodaan kehoon, sen liikkeisiin tai istumameditaatiossa vaikkapa hengitysliikkeeseen niin se saa hetkellisesti minän katoamaan... kunnes ennenpitkää se taas ilmaantuu esiin. Minä-ajatus siis passivoituu siksi aikaa kun ihminen käyttää huomiokykyään. Tällä tavoin minä-ajatus voidaan hetkellisesti sivuuttaa mutta niin sanottua minä-harhan läpinäkemista eli heräämistä ei näin saada aikaan. Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä heräämiseen tai valaistumiseen liittyen onkin, että se tarkoittaisi minä-tunteesta erillään pysymistä, niin sanottua witness-tilaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tässä yhteydessä valaistuminen siis on määritelty samaksi kuin herääminen.

Asanajoogan laadukkuus

Vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ”En ole koskaan kuullut että kehoa tietoisesti venyttämällä tai systemaattisesti hengittäen olisi kukaan valaistunut.” Tosiaan. Minäkään en ole sellaisesta kuullut. Tunnen tietenkin paljon ihmisiä, jotka tekevät asanajoogaa ja hengitysharjoituksia, joita teen itsekin mutta tietääkseni kukaan ei ole koskaan herännyt tällä tavoin. Oikeastaan pitäisi sanoa niin, että herääminen ei ole kokonaan poissuljettua näillä harjoituksilla mutta jos näin on joskus tapahtunut niin ne ovat marginaalitapauksia kaikkien heränneiden seassa.

Joskus sanotaan, että kaikenlainen joogaharjoittelu vain vahvistaisi tunnetta harjoittelijasta eli minästä. Jos opetus on asiallista tarkkaavaisuuden (mindfulness) ja keskittymisen käyttämisen suhteen niin minän vahvistuminen ei ole todennäköistä. Toisaalta jos opetus ei ole pätevää niin on hyvin todennäköistä, että yksi joogaharjoittelun tuloksista on minä-ajatuksen kasvaminen tai sen parantuminen. Yksi virhekäsitys valaistumisesta on se, että minästä yritettäisiin tehdä ”parempi”, ”puhdas” tai sitä yritettäisiin laajentaa. Nämä näkemykset ovat kauttaaltaan dualistisia. Vaikka ne saavat aikaan minuuden tunteen muuntumista niin kyse on vain toisenlaisesta kahleesta.

Mitä olen tutkinut ja analysoinut isoa määrää eri joogalajien opetuksia ja opettajia useiden vuosien aikana niin olen pannut merkille, että joskus pienet virheet opettajien antamissa selostuksissa koituvat isoiksi esteiksi oppilaiden harjoituksessa. Tarkoitan pienillä virheillä nyansseja opetuksen esitystavassa ja ilmaisussa. Tällä puolestaan on haitallisia ja epähedelmällisiä seurauksia, nimenomaan nondualistisuuden näkökulmasta.

Yksi yleinen väärinkäsitys asana-meditoiminen-herääminen asiassa on virhe siitä, että asanoilla ja hengitysharjoituksilla ”valmistetaan kehomieli myöhempää valaistumista varten”. On joskus sanottu, että valaistuminen on mahdollista vain jos kykenee meditoimaan ja meditaatio puolestaan on ”oikeasti meditaatiota” vain jos kykenee istumaan useamman tunnin ajan liikkumatta lootusasennossa. Kaikki nämä väitteet ovat paikkansapitämättömiä ja epäpragmaattisia. Tiedän henkilöitä, jotka ovat sekä ennen ja jälkeen heräämisensä olleet joko fyysisesti kyvyttömiä tai fyysisesti sairaita valmistaakseen kehoaan meditointia tai heräämistä varten. Myöskään hengitysharjoitusten tekeminen tai mitkään muutkaan valmistavat harjoitukset eivät ole edellytys heräämiselle tai meditaation harjoittamiselle. Ainoastaan mielenterveysongelmat ja mielen sairaudet ovat este mielen harjoittamiselle tai heräämisohjaukseen osallistumiselle.

Kuten olen edellä esittänyt, mieli voidaan jakaa kahteen päämoodiin: minälliseen ja minättömään. Jo pelkästään tämän yksinkertaisen asian huolellinen opettaminen ja tunnistaminen tekisi ison laadullisen muutoksen maailman miljoonien joogaajien harjoituksessa, myös tuhansien suomalaisten. Suorinta tietä heräämiseen tähtäävänä opettajana yritän aina pitää huolta siitä, että omat oppilaani saavat tämän edeltävän sekä minuutta tutkivan ja kyseenalaistavan harjoitusohjeen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa polkuaan. Peruste tälle on se, että joogan ensisijainen ja tärkein tarkoitus on poistaa dualistinen sekaannus ja kartuttaa nondualistista ymmärrystä ja kokemusta. Myös asanajooga-opetuksen ja -taidon kannalta herääminen on erittäin olennaista.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että minun puolestani kaikki saavat joogata ja opettaa joogaa sen monissa muodoissaan ja ilmentymissään juuri niin kuin parhaaksi näkevät. Se mitä olen tässä ja muissa teksteissä esittänyt on vain oma näkökulmani, joka on muotoutunut näköisekseen paitsi mestareideni kanssa opiskelun myös opettamisen myötä. Ymmärrän, että esittämäni näkökannat ovat monilta osin kriittisiä mutta toivon, että siitä on käytännön hyötyä lukijalle huolimatta omani tai lukijan edustamasta joogasuuntauksesta.

Kiitos lukemisesta,

- Baba, 8.1.2016.

Open Heart,

www.openheart.fi

http://www.openheart.fi/212

http://www.openheart.fi/227

http://www.openheart.fi/226