sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Open Heart: Buddhalaisuutta, Uusi Uskonto vai Jotain Muuta?

Open Heart: Buddhalaisuutta,
Uusi Uskonto vai Jotain Muuta?

Haluan seuraavassa selventää tyypillisiä väärinkäsityksiä mitä Open Heart-opetuksista ja allekirjoittaneesta liikkuu. Vastaan joihinkin niistä alla, vastauksena Erikin Facebookissa esittämiin kommentteihin. Kirjoitan lisäksi muista kokemuksista, jotka liittyvät asiaan.

Olen vuosien kuullut outoja juoruja mitä minusta ja OH:sta on eri buddhalaisissa ryhmissä ja buddhalaisten toimijoiden puolesta puhuttu. Toivon, että erityisesti he, joilla on kiivaita mielipiteitä minusta ja Open Heartista käyttävät hetken tämän tekstin lukemiseen kokonaisuudessaan. Olen linkannut tekstiin useita lisätekstejä, jotta lukijalle muodostuu selvä käsitys kokonaisuudesta. Linkkien läpikäyminen vie aikaa mutta tämän jälkeen lukijalla on selvä käsitys siitä mitä Open Heart on tai ei ole. Kiitän ajastasi.

Pragmaattinen dharma

Alkajaisiksi haluan sanoa, että Open Heart on ns. pragmaattista dharmaa harjoittava ryhmä. Jos tämä määrite ei ole lukijalle tuttu niin suosittelen lukemaan seuraavan artikkelin,


Koska Open Heart on pragmaattinen dharmayhteisö ja -menetelmä, poikkeavat sen toimintatavat selvästi perinteisestä buddhalaisuudesta. Näitä piirteitä ovat mm. avoin keskustelu henkisiä kokemuksia ja saavutuksia koskien ja se, että kaikki keskustelu ja kysymykset on sallittua (ei tabuja). Nämä kaksi piirrettä yksistään tekevät huomattavan eron perinteiseen buddhalaisuuteen, jossa näin ei ole tapana tehdä.

Doktrinaalisesti Open Heart edustaa mahayana- ja tarkemmin sanoen vajrayana- eli tantrista buddhalaisuutta. Pääharjoituksemme, Open Heart Jooga, on tantrinen harjoitus, johon liittyvät kaikki tantrisen harjoituksen peruspiirteet vihkimyksestä (engl. empowerment) alkaen. Opetuksistamme löytyy runsaasti infoa nettisivujemme ja YouTuben kautta.

Koska vajrayana buddhalaisuus yhdistyy ihmisten mielissä automaattisesti Tiibetiin ja sen kulttuuriin, on lukijan tässä kohtaa hyvä lukea seuraava David Chapmanin kirjoitus, jossa hän selittää miten vajrayana buddhalaisuus ei ole synonyymi tiibetinbuddhalaisuudelle.

David Chapman, Vajrayana is not Tibetan Buddhism:

Pragmaattinen tantra ja epävirallinen asema

Tantriseen buddhalaisuuteen, vaikka sen päätarkoitus on sama kuin mahayana buddhalaisuudessa, liittyy voimakkaasti mystinen puoli. Jos tutustumme tantrisen buddhalaisuuden mestareiden opetuksiin ja elämäkertoihin, näemme toistuvia viittauksia mystisiin kokemuksiin. Asiaan vihkiytymätön voi pitää näitä kokemuksia kuvitelmina tai uskonnollisena huuhaana. Omalla kohdallani tällaiset epätavalliset kokemukset ja näyt alkoivat pienenä lapsena, ilman, että kukaan  puhui, neuvoi tai opetti minulle mitään. Ensimmäiset meditaatio-ohjeeni sain judo-opettajaltani 7-vuotiaana. Olen selostanut näitä kokemuksiani esim. tässä haastattelussa, jonka toivon lukijan kuuntelevan: https://www.youtube.com/watch?v=eW3Owt9mF0o

Kaikki Open Heart-opetukset ovat mystisesti saatuja. Sikäli kun tunnen tiibetiläistä terton- eli dharma-aarteiden löytäjien perinnettä, voin vain todeta, että minä ja vaimoni olemme saaneet opetuksia samalla tavoin. Kun kyse on joogisista opetuksista, jotka perustuvat vakaasti universaalien buddhalaisten prinsiippien, tyhjyysfilosofian ja bodhicittan, varaan niin on yhdentekevää uskooko kukaan minun tai vaimoni saaneen nämä opetukset suoraan. Lähtökohtaisesti tällä uskomuksella ei ole mitään väliä, kuten sillä ei ole ollut väliä Tiibetin tertoneidenkaan tapauksissa koska opetusten pätevyyden joutuu jokainen viime kädessä verifioimaan itse. Jokainen voi kokeilla näitä opetuksia ilman minkäänlaista sitoumusta. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Awake! Handbook of Awakening-kirjaan. YouTube-kanavaltamme löytyy myös suuri määrä ohjattuja tantrisia harjoituksia, jotka eivät edellytä vihkimystä ja jotka myöskään eivät sido kokeilijaa mihinkään. Tänne on koottu kokoelma Open Heart-harjoittajien kommentteja tekstin ja videoiden muodossa.

Kukaan korkea-arvoinen tiibetiläinen lama ei ole auktorisoinut minua millään tavalla. Vaikka osallistun toisinaan tiibetinbuddhalaisiin opetuksiin niin en ole muodollisessa suhteessa mihinkään opetuslinjaan tai tiibetinbuddhalaiseen koulukuntaan. Näin ollen, olen tiibetinbuddhalaista instituutiota ajatellen ulkopuolinen. Minulla on toki ystäviä, joista jotkut ovat tiibetinbuddhalaisia lamoja. Heidän kommenteillaan tai endorsementeillaan ei kuitenkaan ole muodollista painoarvoa, eivätkä heidän lausuntonsa ole auktorisointeja. Silläkään, että eräs lama on ottanut em. Kaksiosaisen Ohjeen (engl. Two-Part Formula) omiin opetuksiinsa, ei ole merkitystä tässä suhteessa. Pari nyingma-koulukunnan lamaa ovat pitäneet minua ja vaimoani tertoneina ja minua tietyn edesmenneen tiibetiläisen joogin reinkarnaationa (tib. tulku) mutta näillä kahvipöydässä käydyillä keskusteluilla ei ole mitään virallista arvoa. En ole osa tiibetinbuddhalaista instituutiota, enkä ole koskaan väittänyt olevanikaan.

Sivukommenttina edelliseen sanottakoon, että epäortodoksinen asemani on ongelmallinen koska suuri valtaosa ympäröivästä dharmakulttuurista pohjautuu sertifikaatteihin ja auktorisointeihin. Toivon, että jonain päivänä joku korkea lama kuten HH Dalai Lama, HH Karmapa tai joku toinen seniorilama saa kuulla Open Heartista ja alkaa tutkia asiaa, tai on henkisesti kyvykäs näkemään suoraan mikä asian laita on. Korkeita lamoja, kuten HH Dalai Lamaa tai HH Karmapaa on lähes mahdotonta tavoittaa, varsinkin kaltaiseni ulkopuolisen henkilön, joka ei ole missään yhteydessä heidän edustamiinsa koulukuntiin, niiden opetuksiin tai edes koko tiibetinbuddhalaisuuteen. Tilanne olisi ollut huomattavasti helpompi 20 vuotta sitten kun vanhan Tiibetin lamoja oli vielä enemmän elossa. Nuoremmat lama-sukupolvet eivät yksinkertaisesti ole harjoittaneet ja edistyneet joogisissa taidoissaan samoin kuin heidän edeltäjänsä. Jos kuitenkin tällainen tunnustus tai tunnistus on joskus tulossa, niin se varmasti helpottaisi niin omaani kuin Open Heartin asemaa buddhalaisessa kulttuurissa. Kuitenkin, tällaisestä hyväksynnästä tai sen puutteesta huolimatta, jokainen harjoittaja joutuu itse oman harjoituksen kautta toteamaan ovatko opetukset valideja. Mitä tulee tertoneiden virallisiin tunnistuksiin niin nämä eivät kuitenkaan takaa tertoninkaan olevan harjoituksessaan edistynyt. Kenenkään ulkoinen tunnustus tai auktorisointi ei takaa todellista ymmärrystä dharmasta ja mielen luonnosta.

Huolimatta epävirallisesta statuksesta, Open Heart edustaa pragmaattista tantrista buddhalaisuutta. Open Heart-opetuksissa ei ole keksitty mitään uutta vaikka harjoitustavassamme on joitain uniikkeja piirteitä (Kaksiosainen Ohje/Two-Part Formula, dynaaminen keskittyminen/dynamic concentration, useiden tantristen deityjen harjoittaminen samanaikaisesti).

Open Heart ja eettiset arvot

Arvojensa puolesta henkilökuntamme, opettajat ja ohjaajat, ovat sitoutuneet universaaliin dharmaetiikkaan, kuten rehellisyyteen ja vahingoittamattomuuteen. He ovat myös allekirjoittaneet seuraavan Safeguarding Policy-käytännön: http://www.en.openheart.fi/34248

Kysymys & Vastaus

Erik K.: Voiko Open Heart Sanghaa kutsua buddhalaiseksi? Jos katsoo nettisivuja niin siellä on paljon teorioita, jotka ovat suuressa ristiriidassa perinteisen buddhalaisuuden kanssa. Mm. omalaatuinen "bhumiteoria", jossa sekoitetaan hinayanaa, bodhisattvayanaa ja vajrayanaa.

Kim: Epäilen sitä löytyykö nettisivuiltamme todella ”paljon teorioita”, jotka ovat ”suuressa ristiriidassa” perinteisen buddhalaisuuden kanssa. Sitä en tietenkään tiedä mikä on sinun käsityksesi ”perinteisestä buddhalaisuudesta”.

Lähtökohtaisesti, buddhalaisuus on valtava kokonaisuus, jonka alle mahtuu paljon laidasta toiseen. Toiseksi, sama pätee pelkkään mahayana buddhalaisuuteen. Kolmanneksi, se pätee myös vajrayana buddhalaisuuteen. Neljänneksi, buddhalaisuus on aina ollut elävä kokonaisuus, jossa on syntynyt jatkuvasti uusia tapoja tulkita buddhalaisuuden perusprinsiippejä ja -opetuksia. Tämä koskee kaikkia buddhalaisia kulkuneuvoja ja suuntauksia. Tätä uusiutumista on tapahtunut kautta buddhalaisuuden historian. Lisäksi, on huomionarvoista sanoa, että joka kerta kun näin on tapahtunut, on se saanut aikaan vastustusta oikeaoppisten ortodoksien osalta. Mielestäni perustellun kritiikin esittäminen on hyvä ja toivottua mutta syrjintää ja väkivaltaisuutta en hyväksy missään muodossa, ajatuksen, puheen tai teon tasolla.

Se ovatko Open Heart-opetukset todella buddhalaisia, voi jokainen itse arvioida valtavasta määrästä saatavilla olevista materiaaleista. Tässä sitaatti yhdeltä oppilaaltani,

”I studied the texts of buddhism, including mahayana and tantra, and figured out that what you teach is according to the scriptures, except that Open Heart teachings are stripped off of any baggage.”

Se on tietenkin totta, että esim. Open Heart Bhumi Modelin osalta menetelmämme on valtavirrasta poikkeava. Olen sanonut toisen kirjani, What's Next? On Post-Awakening Practice-kirjan esipuheessa,

”This book is mostly about Open Heart Bhumi Model, abbr. OHBM. It is not an ancient or established teaching and no Eastern lineage of buddhism teaches it.”

Kirja on ilmaiseksi ladattavissa täällä: http://www.en.openheart.fi/35532

Buddhalaisuudessa on suuri määrä erilaisia karttoja (path map), niin kokonaisuutena kuin yksittäisiä kulkuneuvoja ajatellen. OHBM on Open Heart-harjoittajien käyttämä kartta harjoitukselleen ja kehitykselleen. Jatkan kirjassani,

”However, as far as I am aware, none of the established schools use the traditional expositions of bhumis as their path maps, either. I have had opportunities to ask a few vajrayana specialists whether they knew if anything similar was done in Tibetan Buddhism and was given a negative answer. A Tibetan translator in his lecture said, ”To be honest, if you ask a Tibetan today whether they have read the Bodhisattvabhumi, I don't think you'll find too many that have”. It seems that the whole idea of bhumis as a practice has been forgotten, although the theory still lingers here and there. I do not know the exact reason for this but I assume it is because things get lost and change over time. On the other hand, it might be due to the fact that bhumis are about energy and energetic factors, such as channels and vital currents (skt. prana), which makes it esoteric, hard or impossible to understand, without indepth guidance from an expert. If it ever existed, such knowledge could have been lost in few short generations, if knowledge wasn't properly passed on, unlike teachings based on scriptures that are pretty straightforward.” 
OHBM:n perusajatus on helppo käsittää mutta sen kunnolliseen ymmärtämiseen kuluu aikaa ja harjoitusta, kuten minkä tahansa kartan tapauksessa. On yksinkertaisesti naiivia leimata mikä tahansa polkukartta huonoksi pinnallisen perhetymisen perusteella. Myös, kuten edellä on mainittu, OHBM poikkeaa kaikista muista tietämistäni malleista siinä, että sen käyttö ei ole yksinomaan sanalliseen vaihtoon perustuvaa. Tämä tekee pelkkiin sanallisiin kuvauksiin tottuneelle harjoittajalle vaikeuksia, olen saanut todeta.

Joka tapauksessa, OHBM:n esittämät bhumien avautumiset (bhumi opening) ja bhumien täydellistymiset (bhumi perfection) ovat vankasti buddhalaista joogaa. Me puhumme bhumien avautumisista samalla kun zen-buddhalaiset puhuvat kenshoista ja satoreista, tiibetinbuddhalaiset puhuvat semngo tropasta tai dakme thokpey sherabista (lähde: Erik Pema Kunsang, http://www.en.openheart.fi/35937), ja theravada-buddhalaiset puhuvat poluista (engl. path) omassa kontekstissaan.

Sokuzan Brown, tiibetinbuddhalaisen kagyu- ja japanilaisen soto zen-perinteiden opettaja sanoo,

"There is only one awakening. There is not a shikantaza awakening, mahamudra awakening, zen awakening or tantric awakening. There is only reality. If you awaken to it, you know it. You are not in doubt, you are in certainty."

Brown käyttää sanaa ”todellisuus” (reality), jolla hän viittaa mielen tyhjyysluontoon (sunyata/emptiness) ja siihen heräämiseen. OHBM mittaa tämän tyhjyysoivalluksen etenemistä tai syvyyttä 13 bhumin mukaisesti. Siinä katsotaan ja tutkitaan muutoksia harjoittajan hienovaraisessa eli energisessa kehossa.

Mitä tulee ”omalaatuiseen bhumiteoriaan, jossa sekoitetaan hinayanaa, bodhisattvayanaa ja vajrayanaa”, niin tässä yhteydessä täytyy ymmärtää, että kaikille buddhalaisille kulkuneuvoille yhteistä on nimenomaan opetus tyhjyys- tai minättömyysluonnosta (sunyata/anatta). Niin mahayana kuin vajrayanakin, perustuvat hinayana-tason oivallukselle.

OHBM:ssa hinayanan arhat-taso liittyy 1.-6. bhumien täydellistymiseen. 7.-10. bhumien täydellistymiset liittyvät bodhisattvavaiheisiin ja kun 10. täydellistyy, tulee harjoittajasta elävä buddha koska minällisyys (selfing) ja mielen ilmiöt (mind phenomena) ovat kokonaisuudessaan läpivalaistu (vipashyana). Tämän voi varmaan nähdä eri kulkuneuvojen ”sekoituksena” mutta tässä on taas tärkeä muistaa, että OHBM mittaa tyhjyysoivalluksen syvyyttä, universaalilla tavalla. Kaikki mahayana-harjoittajathan sitä paitsi aloittavat hinayana-tason oivalluksista (emptiness of selves) vaikka heidän harjoittaminen kaikkien olentojen hyväksi olisikin heidän motiivinsa.

Erik: Kim Katami väittää olevansa mahasiddha ja Open Heart Sanghan 13:lla bhumilla (https://m.youtube.com/watch?v=SHsjIJyKFZQ).

Kim: En väitä, enkä ole koskaan väittänyt. Tämä, varsin yleinen väärinymmärrys, johtuu siitä, että et ole perehtynyt Open Heart Bhumi Modeliin, ja erityisesti em. bhumien avautumisten ja täydellistymisten eroon.

Erik: Buddhalaisuudessa bhumeja on 10 ja 11 bhumi on jo täydellinen Buddha, kuten Sakyamuni. Avalokiteshvara ja Manjushri sanotaan olevan 10:llä bodhisattva-bhumilla.

Kim: Tämä selventää käsitystäsi buddhalaisuudesta sen verran, että olet ilmeisesti tottunut kymmenen bhumin malliin: https://en.wikipedia.org/wiki/Bh%C5%ABmi_(Buddhism)
Se ei suinkaan ole ainoa perinteiseksi muodostunut bhumimalli. Ks.
https://www.rigpawiki.org/index.php?title=Bhumi

Bhumit voidaan siis määritellä eri tavoin. OHBM:ssa on 13 bhumia, joista bhumien 1.-10. täydellistyminen viittaa koko karmisen kehon puhdistumiseen ja siten buddhuuden ensimmäisen tason (11. bhumi) saavuttamiseen, kuten Shakyamuni Buddhan tapauksessa. 12. ja 13. bhumit liittyvät buddhuuden jatkovaiheisiin eli sateenkaarikehoon, josta erityisesti tiibetinbuddhalaiset kagyu-, nyingma- ja bön-koulukunnat puhuvat.

Pragmaattisen dharman hengessä haluaisin sanoa, että vaikka ”täydellisen buddhan” saavutus on vertaamaton, niin jokainen buddha menneinä, nykyisenä ja tulevina aikoina oivaltaa saavutuksensa mielen ja ilmiöiden tyhjyysluonnon kautta. On tärkeä ymmärtää, että kun sinä, minä tai kuka tahansa harjoittaja kokee heräämisen, eli kenshon tai semngo tropan, niin kyse on samaan tyhjyysluontoon näkemisestä kuin jokaisen buddhan ja bodhisattvan kohdalla. Miten siis heidän ja meidän oivalluksemme olisi eri, paitsi kattavuudeltaan? Suhtaudun saavuttaneisiin buddhiin ja mahasiddhoihin vilpittömästi ja kunnioituksella mutta samalla pidän buddhalaista dharmaa hypoteesina, mahdollisuutena, saavuttaa itse täydellinen buddhuus. Tässä mielessä en aseta buddhia tai buddhuutta korkealle jalustalle, johon ei voisi ylettää.

Erik: Aika kova väite Kimiltä, joka myös mainitsi ettei usko ihmeisiin vaikka mahasiddhalle ei pitäisi tuottaa ongelmia kävellä veden päällä, seinien läpi, lentää tai tehdä muita ihmeitä.

Kim: Minä en ole sanonut, että en uskoisi ihmeisiin. Sen sijaan olen sanonut, että en ole koskaan nähnyt varsinaista ”ihmettä”, sellaista tapahtumaa, joka ylittäisi fysiikan lait. Olen kyllä kuullut ihmetarinoista niin tiibetin- kuin zen-buddhalaisuuden parissa mutta mistään näistä tapahtumista ei ole vakuuttavaa todistusaineistoa. Ollakseni rehellinen, en pidä kallioon painettuja käden- tai jalanjälkiä kunnollisena todisteena koska ne voidaan kaivertaa ja ladata henkisellä voimalla jälkikäteen. En siis ole koskaan todistanut oikeaa ihmettä mutta samalla en kiistä niiden mahdollisuutta. 

Daniel Ingram, yksi pragmaattisen dharman perustajista, kommentoi perinteistä buddhalaista bhumimallia kirjassaan, Mastering of the Core Teachings of the Buddha,

”This is probably a good time to introduce the Tibetan Ten Bodhisattva Bhumi Model. The word “bhumi” mean ground, or something like level. It is a model of progressive stages of enlightenment that gets very different emphases depending on the author, but one of those emphases has to do with powers and how many duplicates of one’s self one can manifest psychically. I actually like the Bhumi model, as other takes on it have to do with giving up the notion of personal
territory and realizing shunyata or emptiness and deeply integrating that into our perception, paradigm, practice, and personality. It is a model that addresses many fronts, only one of which unfortunately is the powers... The details of the Ten Bhumi Model can be found in various Mahayana texts, such as “The Large Sutra on Perfect Wisdom” and “The Jewel Ornament of Liberation”. Chogyam Trungpa gives a nice description of it in The Myth of Freedom. Some texts also list other numbers of bhumis, such as 7 or 13, but they all share similar elements... It is a very complex model that ascribes a wide range of exceedingly high and complex criteria involving emotions, paradigms, concentration abilities, perceptions, psychic powers and a whole host of other aspects to those of each stage. Thus, from my point of view, it is fraught with problems and assumes simultaneous, synchronized development on numerous axes, a notion I
consider a bit naive and idealized. However, like most of the teachings, it contains some very interesting points made in what I consider very unfortunate ways... The biggest problem with this model is that it delineates the number of duplicates of one's self that one should be able to manifest as bodhisattvas at each bhumi, and as the bhumis progress the numbers quickly get so large as to be absurd. Why some whackjob included this bizarre ideal of many-fold bi-location in the model I have no idea, but somehow no Tibetan since has had the balls to throw it out, and so a thousand years later they are still stuck with it.”

Ingram esittää asiansa värikkäällä kielellä mutta samalla hän on oikeassa monessakin asiassa. Minun nähdäkseni buddhalaisille klassikoille on käynyt samoin kuin monille muillekin vanhoille teksteille. Niitä on muokattu niin paljon vuosisatojen varrella, että asian ydin on huomattavasti hämärtynyt ja tekstin sisältöä on vaikea nähdä suhteessa käytännön harjoitukseen. Kun omakohtainen kokemus tyhjyysluonnosta karttuu, niin symboliikan ja idealisoinnin läpi on kuitenkin helpompi nähdä.

Tässä tekstissä vajrayana buddhalaisuuden asiantuntija ja pitkän opetusuran omaava Ken McLeod puhuu siitä miten alkuperäistekstit menettävät merkityksensä. Ken McLeod, Meaning of Scriptures, https://openheartopenheart.blogspot.com/2019/01/ken-mcleod-meaning-of-scriptures.html

Perinteiset bhumiselostukset antavat huomattavaa painoarvoa ihmeille ja fysiikan rajat ylittäville tekijöille. Kuitenkin, koko homman ydin kiteytyy seuraavassa Guru Rinpochen sitaatissa, kirjasta Advice from the Lotus-Born, 
”Although your body remains human, your mind arrives at the stage of buddhahood”.

Erik: On muutenkin omituista tehdä videoita, jossa "todistellaan" saavutuksia, eli bhumeja. En ole tavannut moista kenenkään muun toimesta.
Kim: Se, että kukaan ei ole tehnyt sitä aiemmin, ei tarkoita etteikö näin voisi tehdä ja etteikö kuvasta tai videosta olisi mahdollista nähdä ja aistia toisen saavutustasoa samoin kuin livenä. Se, että sinä pidät sitä omituisena ja saavutusten ”todisteluna” on oma mielipiteesi. Open Heart Sanghassa meillä on tapana dokumentoida harjoittajan kehittymistä valokuvin tai videoin.

Myös What's Next-kirjastani löytyy lisää kuvia Open Heart Bhumi Modelin eri vaiheissa olevista harjoittajista, sivulta 59 alkaen.

Seuraavassa Shinzen Young, tunnettu buddhalainen opettaja (shingon, theravada, rinzai zen), selostaa ensikohtaamistaan minättömyyden mielentilassa valokuvattuihin henkilöihin:

”I was at a student's house and I saw this book. Its one of these photo books that people would put on coffee tables. What's interesting is that there's nothing by the photographer, the author of the book, but there is an intro, a preamble by Tony Morrison who is a fairly important person in the world of art and literature. This tells you that this is a significant book but there is nothing by the person who actually took the photos, in other words the photos have to speak for themselves. Its this huge book of photographs (indicates a large size) and I start to look through these photographs. These are all portraits and I'm freaking out because its very evident to me what this book is about and I had never seen a book like this, ever. I go to my friend and say, ”This book is amazing!” and she says, ”The photographer, is a distant relative of mine”. ”Well, can you get his telephone number?”, I asked. We called him up and he was there. I told him what I thought his book was about and he freaked out. He said that I was the only person who ever understood what the book was about, of all thepeople that had seen it at exhibitions or whatever. The name of the book is A Kind of Rapture by Robert Bergman. He went through the rust belt of United States, the old decaying cities, photographing street people, who for whatever reason, usually a combination of hard life and physical, and mental illness, had been thrust into a no-self state, in other words, people for whom the blows of life had driven them to a rapturous no-self experience. He went around the country looking for those kind of people, catching them at the moment when they manifested non-ego, that their hard life had taken them to. You know, if you see one or two pictures like that it doesn't have an impact like that but if you see 50 pictures like that, picture after picture after picture, then it hits you, what the whole thing is about. The reason why I thought they were so extraordinary is that althought there is a lot of books about enlightenment or no-self coming about through practice, and there are number of books written by people who have had spontaneous enlightenment experiences, what no one has looked at is this whole thing, this whole other aspect. In terms of a subject matter it is very unsual and the message and the medium is very unsual. Instead of writing a book, talking about this phenomena, he shows it to you and you either get it or you don't.”
- Shinzen Young

Lähde: Shaktipat or Energy Transmission in Buddhism, 25:00 minutes: https://youtu.be/HGmU1oVroLM?t=1499

Näin on siis mahdollista tehdä.

Erik: Kyllä tänne maailmaan uskontoja mahtuu ja Open Heart Sangha varmasti mahtuu joukkoon, mutta buddhalaisia perinteitä Open Heart Sangha ei tunnu noudattavan. Ihan vaan tiedoksi niille jotka haluavat tutustua Buddhan opetuksiin.

Kim: Open Heart ei ole uskonto. Viittasin edellä pragmaattisen dharman määritelmään. Työstämme ja todennamme klassista mahayana buddhalaista hypoteesia oman tantrisen harjoituksemme avulla. Mitä tulee buddhalaisiin opetuksiimme, niin lyhyesti voin mainita Neljä Jaloa Totuutta, Turvautumisen kolmeen tavanomaiseen ja kahteen tantriseen jalokiveen, bodhicittan eli harjoittamisen kaikkien samsarassa olevien olentojen hyväksi, ansion omistamisen, maallikko-ordinaation, mielen tyhjyysluonnon ja tavoitteen saavuttaa buddhuus tässä elämässä. Tantriset peruselementit, kuten vihkimykset, deityt, visualisaatiot, Guru Jooga, mantrat, nadit, chakrat, mudrat ja praana, ovat täsmälleen samat kuin tiibetinbuddhalaisuuden tantrisissa opetuksissa, joskin ulkoinen muoto on huomattavasti riisutumpi. Harjoitamme ns. kahden totuuden (engl. two truths) eli absoluutin ja relatiivisen näkökulmasta, josta mahamudra-opetuksissa puhutaan. Harjoituksen alusta lähtien Open Heart-harjoittajille osoitetaan mielen luonnollisesti tietävään perustaan (tib. rigpa), joka antaa lähestymistavallemme voimakkaan dzogchen-painotuksen. Mikä tässä ei ole buddhalaista? 
Autenttisuuden merkitys

Erik: Onnea polullenne, en kyllä vieläkään usko, että Kimillä on autenttista buddhalaista perimyslinjaa takanaan, mutta kuten sanoin niin on täällä maailmassa tilaa näkemyksille ja eri uskonnoille. Buddhalaisuudessa perimyslinjaa korostetaan valtavasti, koska se johtaa juurensa Buddha Sakyamuniin. Erityisesti perimyslinjan merkitys korostuu vajrayanassa.
Perimyslinja alkaa aina jostain mestarista, joka on (mahdollisesti) oivaltanut jotain. Hän opettaa oivallustaan eteenpäin ja näin syntyy perimyslinja. Vaikka mestari kuolee, perinteellä on jatkaja, jonka ymmärrys on sama tai joka ainakin on saanut täydet opetukset mestariltaan.

Kim: Kysymys autenttisesta perimyslinjasta opin verifioijana on parissakin suhteessa kyseenalainen.

Ensiksi, on tiedossa, että nykyisin autenttisina pidettyjä perimyslinjoja on ”korjailtu” jälkikäteen. Opettaja-oppilaslinja on siis monessa perinteessä katkennut mutta ne on paikattu jälkikäteen virallisina pidettyihin dokumentteihin. Toiseksi, buddhalaisuudessa on kokonaisia koulukuntia, jotka ovat perustaneet henkilöt, joilla ei ole ollut muodollista pätevyyttä. 

Mainittakoon esimerkiksi Honenin perustama japanilainen Puhtaan Maan-koulukunta ja zen-mestari Hakuinin elvyttämä rinzai zen. Molemmat näistä esimerkeistä on nykyisin hyväksyttyjä ja nauttivat tunnustusta. Kaikki nykyiset rinzai-linjat kumpuavat Hakuinista, jolla ei ollut dharmaperimystä. Logiikallasi voit siis saman tien pyyhkiä pois kaikki zen-linjat, jotka aamuisin resitoivat mestarilinjassaan Hakuinin nimen. Niitä on paljon. Siitä huolimatta Hakuin oli aikansa halutuin zen-mestari Japanissa. Sivukommenttina mainittakoon, että opin tai linjan ”aitous” on huomattavasti isompi kysymys todistuksiin ja verifiointeihin tottuneelle länsimaiselle kuin itämaalaiselle.

Buddhalainen opettaja ja akateemikko Acarya Malcolm Smith,

”The tantras do not say, "Examine master so and so for his lineage recognitions, endorsements, associates, etc." What do they say? They mention nothing about lineage heads, etc. They only mention the personal qualities and learning of the prospective master in question.”

Toiseksi, se, että jollain opettajalla on virallinen dharmaperimys (dharma transmission), ei osoita hänen todellista ymmärrystään buddhalaisesta harjoittamisesta, eli ei mittaa hänen oivallustaan. Monet ”aidot” opettajat opettavat täysin ulkokohtaisia asioita ja vain keskittyvät kallisarvoisena pitämänsä perinteen ja sen muodon jatkamiseen, vaikka olisi täysin selvää, että ko. perinne ja sen harjoitusmenetelmä ei olisikaan kovin tehokas. Erinomainen esimerkki tästä on buddhalaisuus Japanissa, joka on kuihtunut kuihtumistaan jo parisataa vuotta.  

Olen jopa kohdannut amerikkalaisen zen-mestarin, jota ei hetkauttanut se, että yksi hänen perimyslinjansa valmistuva koko koan-järjestelmän läpikäynyt opettaja ei ollut koskaan kokenut yhtäkään kenshoa. Kuka tahansa, joka tuntee koan-harjoitusta ja tietää sen ydintarkoituksen voi ymmärtää miten outo asia tämä on. Ko. valmistuva opettaja jopa totesi puheessaan, että kensho ei itse asiassa ole tärkeää. Tämä on sama kuin sanoisi, että buddhaluonto ei ole buddhalaisuudessa tärkeää. Kaikesta huolimatta mainittu zen-mestari totesi luottamuksensa perinteiseen harjoitustapaan pysyvän. Miten luulet tällaisten opettajien kykenevän osoittamaan oppilailleen heidän buddhaluontonsa?

Tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta, sillä näin toimivat ortodoksit kaikissa uskonnoissa, myös buddhalaisuudessa. He ovat niitä, joiden korvat sulkeutuvat heti, jos sinulla ei ole esittää sertifikaattia. He mittaavat ulkokohtaisia tekijöitä, katsomatta sisältöä. Tämä on jälleen yksi huomattava ero ortodoksisen ja pragmaattisen dharman välillä. Yksi pragmaattisen dharman johtoajatuksista on se, että käytetään sitä mikä saa työn tehtyä. Ottaen huomioon, että dharman päätarkoitus on poistaa dukkha, on tämä logiikka järjetön. Minä en katso buddhalaista auktoriteettia olevan sellaisella henkilöllä, jolla ei ole huomattavan selkeää ja kirkasta mieltä. Tämä on mitattavissa ja nähtävissä OHBM:n avulla.

Kolmanneksi on aiheellista kyseenalaistaa buddhalaisen opettajuuden uskottavuus pohtimalla toistuvia skandaaleja muodollisesti pätevien opettajien toimesta. Näitä skandaaleja ja hyväksikäyttötapauksia (seksuaalinen, psykologinen, fyysinen, taloudellinen) on pitkä liuta, joista voin mainita esim. Sogyal, Trungpa, Mipham (1, 2, 3), Norlha, Kalu, Sasaki, Shimano, Maezumi, Katagiri, Genpo ja niin edelleen. Tämä lista ei ole kattava, vain pintaraapaisu. Nämä kaikki ovat olleet osallisia isommissa julkisuudessa puiduissa skandaaleissa ja jokaisella heistä on ”autenttinen perimyslinja”.

Pienempiä juttuja, jossa opettaja on esimerkiksi valehdellut tai käyttäytynyt törkeästi, on tapahtunut Suomessakin. Esimerkiksi, eräs maassamme toimiva zen-opettaja, koulutukseltaan mielenterveysammattilainen, suostutteli itseään huomattavasti nuoremman oppilaansa polttamaan kannabista kanssaan, jonka jälkeen lähenteli tätä. Vaikka ko. opettaja pyysi asiaa anteeksi ryhmältään, koko episodi asettaa kysymysmerkin kyseisen opettajan ylle. Jos näin tapahtuisi millä tahansa muulla oppialalla opettajan ja oppilaan kesken, syntyisi asiasta suuri haloo ja opettajan erottamisesta ainakin keskusteltaisiin.  

Nämä tapaukset ovat sen verran yleisiä, että minun mielessäni ne asettavat kysymysmerkin näiden opettajien seuraamien ja opettamien menetelmien tehokkuudelle. On täysin selvää, että perinteiset menetelmät voivat onnistua ja epäonnistua. Tässä yhteydessä voi mainita, että on myös liuta perinteisesti auktorisoituja opettajia, jotka ovat nähneet perinteensä ulkokohtaisuuden läpi ja sanoneet itsensä irti traditiosta.

Olen sitä mieltä, että mielen tyhjyysluonnon syvällinen oivallus on tärkein auktorisoija. Oma zen-kalligrafiamestarini, Terayama Tanchu Sensei, joka oli rinzai zen-mestari, oli yksi tällainen. Hän kävi läpi perinteisen koan-systeemin ja oli opettajansa Omori Sogen Roshin pääperillinen Japanissa. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että koan-systeemi ei ole kovinkaan tehokas ja ei siksi opettanut sitä. Hän ei myöskään antanut muodollista dharmaperimystä vaan sen sijaan pyysi joitain oppilaitaan, itseni mukaanlukien, jatkamaan perintöään.

ThinleyNorbu Rinpoche selittää perimyslinjan merkitystä,

"Some people think lineage depends on a teacher. Especially some easterners believe that westerners cannot have lineage because they are not linked from birth to a spiritual teacher. Unless we are nihilists and believe only in the visible,
we cannot judge the spiritual qualities of someone who has no visible teacher in this life. If someone takes water from the tap because we have not seen them take it from the source, is this reason to say it is not water? On a pilgrimage, pilgrims need a guide at first, but when they know the path, they can go alone. In the end, just because they have no visible guide, we cannot say they do not know the path. Of course, for most people lineage depends on a visible teacher and in general if we can find a good teacher it is necessary to have a guide. But
according to the Buddhist tradition, if we believe in karma, we believe that because some people had a visible teacher in previous lives and have experience with the pure essence of their elements, they can be reborn to become enlightened without depending on a visible teacher in this life. Even if we have one hundred teachers, when we separate from our natural mind, we have broken lineage. Even if we have no teacher, when we are connected to our natural mind, we have true Wisdom Mind lineage."

Zen-master Joshu ja asioiden priorisointi,

“Even though it be someone seven years old, if he or she is spiritually my superior, I will ask that person to instruct me. Even though it be someone a hundred years old, if he or she is spiritually less advanced than I, I will give him or her instruction.” 

Opettajuus ja dharman mahdollistaminen

Erik: Ihmettelen suuresti montaa asiaa Open Heartissa ja Kimin opetuksissa, mutta jokainen meistä kantaa vastuun teoistaan ja erityisesti opettajana myös siitä, että jos opettaa Buddhan oppeja niin ylläpitää Buddhan perinnettä eikä sekoita omia harhojaan Buddhan Dharmaksi. Opettajalla on vastuu johdattaa oppilastaan oikeaan suuntaan, eikä syvempiin harhoihin. Siinä perimyslinja tulee kehiin kuin myös se, että on saanut omalta mestariltaan valtuutuksen opettaa. Tantrisessa buddhalaisuudessa opettaja-oppilassuhde on erityisen tärkeä ja opettajalla on erityinen vastuu oppilaistaan. Jos oppilas joutuu helvetteihin niin opettaja menee perässä. Siinä on opettajan vastuu.

Kim: Olen kyllä tietoinen opettajan vastuullisesta asemasta ja minut tuntevat ihmiset tietävät hyvin millä vakavuudella suhtaudun työhöni. Olen toiminut päätoimisena opettajana yli 10 vuotta ja minulla on noin 80 oppilasta maailmanlaajuisesti, suurin osa Englannissa ja Irlannissa. Mainittakoon, että noin neljäsosa (25%) tästä joukosta on harjoittanut buddhalaisuutta enemmän kuin 20 vuotta ennen Open Heart-harjoittamistaan. Yksi oppilas kirjoitti näin,

”I took buddhist refuge almost 30 years ago but in the beginning did not seriously practice meditation, usually only read prayers. I was a student of a Tibetan buddhist lama for 16 years, and also received empowerments from the Dalai Lama. When I received empowerment of Open Heart Yoga, I felt an extremely strong energy. I have never felt such before. It was very comfortable. I experienced a shift, opening of 5th bhumi, during the empowerment, that revealed how the reality is empty of self. The way how you teach Refuge and Bodhichitta was a grand discovery. I have been reading the text of Refuge since 19 years old and never had such a profound effect. The same with Bodhichitta. Very intimate and deep feelings. Thank you again!”

Sain jokin aika sitten tietää miten eräs Suomessa toimiva pitkän harjoitusuran omaava buddhalainen ohjaaja kertoo käsitystä, että Open Heart-opetukset olisivat ”vaarallisia” ja potentiaalisesti haitallisia mielenterveydelle. On mielestäni outoa, että tämä buddhalainen ohjaaja mainitsee mielenterveyden vaarantumisen koska tällä tavoin hän antaa ymmärtää, kuin tämä olisi todellinenkin riski Open Heart-harjoittajille. Viittaus on aiheeton, eikä sillä ole mitään faktista pohjaa. Hän myös kritisoi internetin käyttöä (live-videopuheluiden kautta välitetyt tantriset vihkimykset) toiminnassamme, sekä opetusten maksullisuutta, sen lisäksi ettei minulla ole autenttista dharmaperimystä.

Opetustemme maksullisuudesta sen verran, että sekä minä, että toinen päätoiminen Open Heart-opettaja olemme maallikoita, joka sisältää taloudellisia velvoitteita. Huolimatta siitä, että opetuksemme ovat valmiiksi hinnoiteltuja, ketään ei ole ikinä jäänyt pois rahattomuuden vuoksi ja vähävaraisia on rohkaistu neuvottelemaan alennetusta maksusta, jos sellainen on tarpeen. Opetuksissamme on jatkuvasti ihmisiä, joilla ei ole varaa maksaa kuin nimellisesti. Mitä tulee jatkoon, niin olemme paraikaa kehittelemässä yhteisöömme rahoitussysteemiä, joka mahdollistaisi kaikkien opetusten ja retriittien täyden maksuttomuuden.

Internetin kautta annetut opetukset, mukaan lukien tantriset vihkimykset, ovat nykyisin arkipäivää. Vielä 10 vuotta sitten niitä ei juuri ollut mutta sittemmin tämä on yleistynyt. Se, että annan vihkimyksiä (engl. empowerment) netin kautta ei siis ole mitenkään uniikkia tai poikkeuksellista. Myös tiibetinbuddhalaiset lamat antavat niin tantrisia vihkimyksiä kuin mielen luonnon osoittamisia (pointing out) internetin välityksellä. Myös zen-opettajat antavat dokusaneja eli henkilökohtaista ohjausta internetin kautta.

Mielenterveyskysymys on aina validi dharman harjoittamisen yhteydessä. Lähtökohtaisesti, en anna opetuksia ihmisille, jotka kärsivät psykooseista tai skitsofreniasta koska ne estävät henkilöä erottamasta fantasian ja todellisuuden toisistaan. Jos minua lähestyisi henkilö, jolla on tällaista taustaa, edellyttäisin häneltä kirjallista lääkärinsuostumusta ja jatkuvaa asiantuntijan seurantaa antaakseni minkäänlaisia meditaatio-ohjeita.

Jos sitten puhutaan autenttisesta buddhalaisuudesta yhteydessä mielenterveysongelmiin, niin siitä löytyy kattavaa näyttöä monista lehtiartikkeleista ja ihan vain lukemalla buddhalaisuutta ja dharmaa käsitteleviä keskustelufoorumeja. On yleistä lukea miten kokemattomat meditoijat uransa ensimmäisillä retriiteillä kokevat äkillistä voimakasta ahdistusta ja mielen järkkymistä, johon asiaa tuntemattomat opettajat suhtautuvat dualistisen mielen harhoina. Tällaista on tapahtunut myös Suomessa, kuten Ihmisten Puolesta-blogista voi lukea: http://ihmistenpuolesta.blogspot.com/

Olen Open Heartin perustajana ja pääopettajana pohtinut paljon harjoituksemme ja retriittiemme muotoa. Olen viettänyt lukemattomia tunteja perinteisillä buddhalaisilla retriiteillä ja todennut miten yksipuolista harjoittaminen siellä on. Tästä johtuen retriittimme ovat monimuotoisia. Me emme pelkästään istu ja ole hiljaa. Harjoitustapaamme kuuluu mantrojen ja rukousten resitointi, ja musiikillinen laulaminen. Teemme myös monipuolista liikuntaa joogan, tanssin ja vapaamuotoisen venyttelyn muodossa. Lisäksi, kaikilla retriiteillämme rohkaistaan keskustelemaan muiden osallistujien kanssa koska näinhän me normaalistikin toimimme. Keskustelu auttaa myös tulemaan ulos itsekeskeisestä kuplasta, joka hiljaisuudessa helposti kehittyy ja lisäksi, näin retriitti integroituu arkeen paremmin. Lepoaikaa on niin päivän kuin yön aikana runsaasti ja vaikka retriittiemme ruokavalio on kasvispohjainen niin maitotuotteita, kuten maitoa ja juustoa, sekä kananmunia on päivittäin saatavilla. Äkillinen ruokavalion muutos voi olla elimistölle vaikea paikka, joka voi haitata retriitillä harjoittamista. Lisäksi, tukevaan ruokaan tottuneelle ihmisille tiukka kasvisruokavalio voi aiheuttaa energiatason vähenemistä ja liiallista keveyttä esim. huimauksen tai heikotuksen muodossa. Näillä tavoin harjoitustavastamme on poistettu askeettisia piirteitä, jotka ovat hyvin yleisiä perinteisissä yhteyksissä. Näin on toimittu lähes koko opetusurani ajan, joka on alkanut vuonna 2008.

Monimuotoisuudesta huolimatta, en kelpuuta retriiteillemme vasta-alkajia, joiden kehomieli ei ole tottunut harjoitukseen. En myöskään missään tapauksessa (jos olisin näiden oppien opettaja) hyväksyisi vasta-alkajia zen- tai vipassana-retriiteille, jotka ovat hiljaisia ja joilla istutaan hiljaa meditoiden yli 8 tuntia päivässä, sillä on nähty miten pahoja mielenterveysongelmia tällaiset perinteiset harjoitusmenetelmät voivat laukaista. Näin tätä myös zen-luostarissa ollessani Japanissa, enkä kannata sitä.

Erik: Onnea joka tapauksessa polullenne, sinä teet Kim omat valinnat - myös sen että oletko riittävän kypsä johdattamaan muita. Itse olisin varovainen ryhtymään muiden opettajaksi, ennenkuin joku elävä mestari (ei pelkkä ääni mielessä tai mielikuva jostain gurusta) antaa valtuuden ja sanoo, että olet kypsä ohjaamaan muita. Kim on aivan varmasti hyväsydäminen, kiltti ja ystävällinen. Mutta mielestäni on tärkeä saada selville onko Kimillä _autenttista_ buddhalaisuutta ryhmässään.

Kim: Edellä kertomani valossa on lapsellista kuvitella, että muodollinen auktorisointi tekisi opettajasta pätevän johdattamaan muita. Buddhalaiset klassikot selostavat hyvin mikä dharman tarkoitus on mutta kuten sanottu, auktorisointi ei takaa kypsyyttä eli joogista ammattitaitoa. Kaikki buddhalaiset suuntaukset eivät ole samalla tavoin joogisia, jotkut ovat esimerkiksi enemmän orientoituneita teorian opiskeluun, mutta mestareiden kirjoitukset kyllä tekevät selväksi, että dharman ydin on tyhjyysoivalluksessa ja sen kattavuudessa. Kiitokseni Erikille hänen asiallisista kommenteistaan.

Toivotan kaikki tervetulleiksi tutkimaan mitä Open Heart-opetukset ovat nettisivujemme, YouTuben ja blogini kautta.

Open Heart-nettisivut (suomenkieliset odottavat päivitystä):
Open Heart YouTubessa:
Open Heart-blogi:

Tätä tekstiä saa linkata vapaasti mutta irrallisia sitaatteja en toivo siitä lainattavan. 

Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille,

-Kim Katami, 11.3.2019.


Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , ,