Nondualismi
Nondualismi. Se mitä sillä tarkoitan ja miten sen itse koen tarkoittaa olemista, elämistä ja toimimista ilman mentaalisia referenssipisteitä. Tarkoitan sillä sellaista mielen ja tietoisuuden tilaa joka on ilman kiinnekohtia, jotka luovat (mielen tasolla) erillisyyden kokemuksen. Referenssipisteellä tarkoitan siis jotain tunnetilaa tai ajatusta, joka valtaa mielen ja kehon itselleen. Näin tapahtuu jonkin ajatuksen tai tunteen todeksi uskominen koska on syntynyt illuusio, että tämä kyseinen ajatus on jotain kiinteää ja konkreettista, jotain todellista. Näin syntyy "referenssipiste", jonka pohjalta jatkotoiminta tai reagointi sitten syntyy. Kaikkein merkittävin referenssipiste ihmisen mielessä on piintynyt käsitys minuudesta, minästä kiinteänä todellisena olentona.
Nondualismi-termillä tarkoitetaan monenlaisia asioita mutta minun selitykseni on melko yksinkertainen ja se koskee yksinomaan olemassaolemista, eksistenssiä. Määritelmäni liittyy suoraan ihmisen psykologiaan ja sen ehdollistuneeseen tai ehdollistumattomaan toimintaan. En ainakaan toistaiseksi ole kokenut olennaiseksi sisällyttää määritelmääni muuta kuin mielen toiminnan koska olemassaolon eli eksistenssin ongelma koskee ensisijaisesti mieltä, eikä esim. fyysistä kehoa tai muita kaksinaisuuksia. Jos meillä on siis tämä olemassaolon ongelma niin se johtuu siitä, että mielemme on täynnä referenssipisteitä, tutkimattomia ajatuksia ja tunteita, joita pidämme totena ja jotka luovat asetelman siitä kuka "minä" olen ja mitä minä ajattelen suhteessa siihen mitä "sinä" olet, mitä sinä edustat ja niin edelleen. Jos katsomme mieltämme voimme hyvin todeta, että mielemme on monien ehdollistumien sumentama. Tämä kaikki tapahtuu mielessämme, jota se sitten heijastuu tapaamme toimia ukomaailmassa. Buddhalainen harjoitus on tie ulos kaiken kahtena kokevasta mielestä.
Kun puhun koko psykologian kattavasta minättömyydestä (anatta, sunyata, emptiness, selflessness) niin se tarkoittaa, että ajatusta minuudesta ja siten erillisyydestä (dualismi) ei nouse lainkaan. Tämä ei välttämättä tarkoita, että mieli olisi ilman ajatuksia tai tunteita. Niitä voi olla mutta jos koko psykologia, koko mielen maisema kaikkine sisältöineen on minättömyysoivalluksen läpäisemää niin ei ole väliä sillä onko mieli ajatukseton vai ei tai ilman tunteita vai ei. Tässä hyvin kypsässä harjoitusvaiheessa olotila on referenssipisteetön, sijainniton ja olennoton, kokonaan ilman käsitystä minästä, joka olisi suhteessa sinuun tai johonkin muuhun. Kun mieli on tällä tavoin läpivalaistu (vipashyana) kauttaaltaan niin tämä minästä tyhjä olotila on ihmisen olotila koko ajan, ja silloin henkilö on kokonaan valaistunut, buddha. Tähän ei voida päästä ilman kattavaa harjoitusta. Jos meillä on otollinen karma saada syvällisiä opetuksia ja harjoittaa niitä niin se on mahdollista. Totta kai.
- Pema, 1.2.2016
Open Heart
www.openheart.fi
