A:n herääminen

A:n herääminen

”Hei Kim. Törmäsin Herääminen: Mitä se on? Miten herään?-videoosi (alla). Kiitos sen jakamisesta. Kaksiosaista ohjetta kahdesti harjoitettuani päädyin täysin ajattomaan tilaan, josta tuntien kuluttua havahduin takaisin tähän ulottuvuuteen, tilasta, jossa ei ulottuvuuksia ollut. Tästä lähtien olen ollut yhtäjaksoisesti syvässä ykseyden kokemuksessa enkä enää onnistu palaamaan "minään" - kuten aiemmin harjoitusta tehdessä se kävi ikään kuin sukeltamalla takaisin "omiin" nahkoihin. Nyt on vain avara tila, ainakin toistaiseksi. Syvä nöyrä kaunis kiitos harjoituksen jakamisesta. Mahtava metodi kaikessa yksinkertaisuudessaan ja suoruudessaan, en ole aiemmin vastaavaan törmännyt. 

 

Kaksiosaisen ohjeen harjoittaminen ja siitä johtuva herääminen on tuonut elooni ja olooni perustavanlaatuisen muutoksen. Aiemmin minulle olisikin ollut ominaista rönsyillä ja runoilla pitkät pätkät, kertoessani tapahtuneesta. Nyt on kuitenkin niin, että ”minulla”, kirjaimellisesti, ei olekaan asiasta juuri sanottavaa saati erityistä tarvetta jakaa mitään. Kaikki on hyvin yksinkertaista ja selkeää, ylimääräinen karissut itsestään pois. Luonnollista. Toivon, ilman ilmaisuun tavanomaisesti liittyvää tavoitteellista painetta, mahdollisimman monen kuulevan, sillä kaikilla on tähän mahdollisuus ja tilaisuus, kutsu on ilmassa. Se käy kun aika on. Kaikki oleellinen ja olennainen - on. Valoa, voimaa ja rauhaa syksyysi. Kiitos. Rakkaudella. -A”.

Lisäinfoa Open Heart-nettisivuilta, www.openheart.fi

Advaita-valaistuminen ja Dzogchen-valaistuminen

Advaita-valaistuminen ja

Dzogchen-valaistuminen

Seuraava Sam Harrisin kertoma tarina kertoo erinomaisesn selkeästi kuinka merkittävästi tunnetun advaita vedanta gurun ja Ramana Maharishin oppilaan, Papajin (H.W.L Poonja) ja tunnetun tiibetiläisen dzogchenmestarin Tulku Urgyen Rinpochen näkemykset ja kokemukset valaistumisesta eroavat toisistaan.

On tosiasia, että se minkä olen itse määrittänyt termillä ”herääminen” on osa huomattavan laajaa mielen puhdistamisen kokonaisuutta, jota myös henkisen kehityksen poluksi kutsutaan.

Olen linkittänyt alle kaksi demonstratiivista videota joilla em. opettajat meditoivat. Niistä voi nähdä kuinka erilaisessa mielenmaisemassa he ovat, toinen tunkkaisen sekavassa, toinen selkeässä ja avarassa.

Olen linkittänyt myös tekemäni bhumi-analyysin, joka esittää täsmällisen kehitysasteen jolla sekä Papaji, että Tulku Urgyen olivat.

- Kim Katami, 14.2.2016.

Open Heart,

www.openheart.fi

Sitaatti Sam Harrisin kirjasta ”Herääminen. Opas uskonnottomaan henkisyyteen” s. 158-161, alkuteos Waking up.

”Poonjaji (Papaji) vaikutti minuun syvällisesti erityisesti, koska hänen käsityksensä olivat vastapainoa siihenastisille, uuvuttaville ja epätyydyttäville ponnisteluilleni meditaation parissa. Mutta hänen menetelmänsä sisältyvät vaarat kävivät pian ilmi. Poonjajin kaikki tai ei mitään-opetustyyli velvoitti hänet tunnustamaan valaistuneeksi jokaisen, joka oli kyllin mahtaileva tai kiihkomielinen julistaaksen sitä olevansa. Niinpä todistin toistuvasti, kuinka kanssaopiskelijani julistivat saavuttaneensa täydellisen ja ikuisen vapauden, vaikka mikään heissä ei poikennut tavallisesta – tai jos poikkesi, niin huonoon suuntaan. Joissakin tapauksissa nämä ihmiset olivat selvästi tehneet jonkinlaisen läpimurron, mutta koska Poonjaji piti itsepintaisesti kiinni siitä, että oivallus on todellinen vain, jos se on lopullinen, se sai monet pettämään itseään henkisten saavutusten suhteen. Jotkut lähtivät Intiasta ja ryhtyivät guruiksi. Tietääkseni heillä kaikilla oli Poonjajin siunaus levittää hänen oppejaan. Kerran hän ehdotti sitä minullekin, vaikka minulle itselleni oli selvää, että minusta ei ollut kenenkään guruksi. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin minusta ei edelleenkään ole siihen. Poonjajin näkökulmasta tämä on tietenkin harhaa. Mutta on yksinkertaisesti eri asia olla minunkaltaiseni ihminen, joka tavallisesti ajautuu ajatusten vietäväksi, kuin joku, jolle niin ei käy ja jolle se ei ylipäätään ole edes mahdollista. En tiedä, mihin Poonjaji sijoittuu tällä viisauden jatkumolla, mutta hän vaikutti olevan paljon oppilaitaan pidemmällä. En tiedä, pystyikö Poonjaji näkemään itsensä ja muiden välisen eron. Hänen hellittämätön näkemyksensä, jonka mukaan mitään eroa ei ole, alkoi kuitenkin vaikuttaa dogmaattiselta ja harhaiselta.

Erään tapahtumasarjan seurauksena Poonjajin opetusten epäkohdat nousivat selvästi esiin. Pieni ryhmä kokeneita meditaation harjoittajia (joukossamme oli monta meditaatio-opettajaa) oli järjestänyt matkan Intiaan ja Nepaliin. Tarkoituksena oli viettää kymmenen päivää Lucknow'ssa Poonjajin luona ja sen jälkeen opiskella Kathmandussa kymmenen päivää tiibetinbuddhalaista dzogchenharjoitusta. Kuinka ollakaan, Lucknow'ssa ollessamme eräs sveitsiläinen nainen ”valaistui” Poonjajin läsnäollessa. Suurimman osan viikkoa naista juhlittiin kuin uutta Buddhaa. Poonjaji esitti toistuvasti naisen olevan todiste siitä, että totuuden täydellinen oivaltaminen on mahdollista, vaikka ei meditoisi lainkaan, ja meillä oli ilo nähdä naisen istuvan Poonjajin vierellä korokkeella ja kuulla hänen selittävän, kuinka autuasta hänen olonsa maailmankaikkeudessa nyt olikaan. Hän todella säteili iloa, eikä mikään viitannut siihen, että Poonjaji olisi erehtynyt tunnustaessaan hänet. Naisella oli tapana sanoa sellaisia kuin ”Ei ole muuta kuin tietoisuus, eikä sen ja todellisuuden välillä ole mitään eroa.” Hän oli erittäin mukava ja vilpitön ihminen, eikä hänen kokemuksensa syvyyttä ollut siksi syytä epäillä.

Kun tuli aika meidän ryhmämme lähteä Intiasta Nepaliin, nainen kysyi, saisiko hän tulla mukaamme. Hän oli hyvää seuraa, joten kehotimme häntä lähtemään matkaamme. Jotkut meistä olivat myös uteliaita näkemään, miten hänen valaistumisensa ilmenisi toisenlaisessa ympäristössä. Ja niin nainen, jonka valaistumisen oli vastikään vahvistanut yksi merkittävimmistä advaita vedantan elossa olevista edustajista, istui samassa huoneessa, jossa saimme ensimmäiset opetuksemme Tulku Urgyen Rinpochelta, jota pidettiin yleisesti yhtenä merkittävimmistä elossa olevista dzogchenmestareista.

Kaikista buddhalaisista opeista dzogchenin opit muistuttavat eniten advaitan oppeja. Molemmissa perinteissä pyritään samaan oivallukseen, näkemään tietoisuuden ei-dualistinen luonne, mutta yleensä vain dzogchen tekee ehdottoman selväksi, että tämä oivallus vaatii harjoittamista, kunnes se muuttuu pysyväksi eikä ihminen enää joudu antamaan periksi dualistisille pyrkimyksille, jotka ovat useimpien muiden polkujen vaivana.

Eräässä vaiheessa Tulku Urgyenin kanssa käymäämme keskustelua sveitsiläinen ihmenaisemme puhkesi julistamaan ääretöntä vapauden tilaansa käyttäen samoja ilmauksia, joilla oli niin suuri vaikutus Poonjajihin. Saimme seurata paria hupaisaa sananvaihtoa, joiden aikana Tulku Urgyen yritti ymmärtää, mitä tulkkimme hänelle kertoi. Lopulta hän naurahti lyhyesti ja katsoi naista entistä kiinnostuneemmin.

”Koska viimeksi ajatukset valtasivat sinut?” hän kysyi.

”Minulla ei ole ollut ainuttakaan ajatusta yli viikkoon”, nainen vastasi.

Tulku Urgyen hymyili.

”Viikkoon?”

”Niin.”

”Ei lainkaan ajatuksia?”

”Ei, mieleni on täysin rauhallinen. On vain puhdas tietoisuus.”

”Erittäin mielenkiintoista. Nyt tehdään niin, että me kaikki odotamme, että sinulle tulee ajatus. Ei ole mitään kiirettä. Me kaikki olemme hyvin kärsivällisiä ihmisiä. Me vain istumme tässä ja odotamme. Kerrotko sitten, kun huomaat mielessäsi ajatuksen.”

Tämän väliintulon nerokkuutta ja hienovaraisuutta on vaikea pukea sanoiksi. Se saattoi hyvin olla kaikkein innostavin opetustilanne, missä olen koskaan ollut.

Hetken kuluttua ystävämme kasvoille ilmestyi epäilevä ilme.

”Okei... Hetkinen... Öh... Tuo oli ehkä ajatus... Okei...”

Seuraavan puolen minuutin aikana näimme, kuinka naisen valaistuminen haihtui kuin tuhka tuuleen. Oli selvää, että hän oli vain ajatellut, kuinka avara hänen tietoisuudestaan oli tullut, että siinä ei ollut ajatuksen ajatusta, että se oli täydellisen puhdas, kuin avaruus, huomaamatta ajattelevansa lakkaamatta. Hän oli kertonut itselleen valaistuneensa ja uskonut siihen, koska hän sattui olemaan epätavallisen iloinen ihminen, jonka elämässä kaikki oli tuolloin erittäin hyvällä tolalla.

Tällainen oli vaara, joka piili Poonjajin luokseen tuleville jakamissa ei-dualistisissa opetuksissa. Itseään oli helppo pettää ja ajatella saavuttaneensa pysyvän läpimurron, varsinkin koska Poonjaji piti itsepintaisesti kiinni siitä, että kaikkien läpimurtojen on väistämättä oltava pysyviä. Dzogchen-opetukset tekevät selväksi, että sen ajattelu, mikä on ajattelun tuolla puolen, on yhä ajattelua, ja välähdys minättömyydestä on yleensä vain alku prosessille, joka tulee vielä loppuun saakka. Täydellinen irrottautuminen minuudesta on vasta henkisen matkan alku, ei sen päätepiste.”

Linkkejä

1. Tulku Urgyen, bhumi-analyysi: http://openheartopenheart.blogspot.fi/2016/02/bhumi-study-series-part-2-tibetan-lamas.html
   
   
2. Tulku Urgyen Rinpoche meditates-video: https://www.youtube.com/watch?v=q5BA7v7HPXE&list=PLqTm9fV9DGhs_5dnFU0bh8S8ZKaSof_px&index=16
   
   
3. Papaji, H.W.L Poonja, bhumi-analyysi: http://openheartopenheart.blogspot.fi/2016/02/bhumi-study-series-part-3-hindu-gurus.html
   
   
4. Papaji meditates-video: https://www.youtube.com/watch?v=_1T2KhLPUsM

Karma

 Karma

Lue selostukseni "Nondualismi" ennen tätä tekstiä.

Karma. Selostukseni ja opetukseni koskee siis mieltä ja tietoista kokemusta, enkä toistaiseksi ole kokenut aiheelliseksi selostaa muita asioita vaikka niin nondualismi kuin karmakin ulottuu myös mielen ulkopuolelle muihin aihealueisiin. Mitä tulee mieleen eli psykologiaamme ja sen ehdollistuneeseen tai ehdollistumattomaan tilaan niin siihen liittyy keskeisesti syyn ja seurauksen laki, joka tarkoittaa toimintaa ja toiminnan seurausta. Puhutaan karman laista. Tämä tarkoittaa, että on olemassa jokin tai jotkin syyt siihen miksi mielemme on sekava ja ehdollistunut, toisin sanoen dualistinen. Mielen ehdollistuneisuus on seurausta siitä, että olemme mieltäneet asioiden olevan tavalla miten ne eivät todellisuudessa ole. Tämä harhakuviin ja -käsityksiin uskominen, niiden totena pitäminen on syy tyytymättömyyteemme eli siihen miksi koemme, että jokin meissä tai elämässämme on pielessä. Niin syy kuin seurauskin eli "karma", on (ensisijaisesti) mielessä. Päästäksemme pois tästä virhehavaintoihin perustuvien käsitysten ja ehdollistumien kierteestä, karmisten pinttymien luomasta samsarasta, meidän täytyy korjata asia tietoisen kokemuksen tunnistamalla. 

Syy siihen miksi tämä on lääke dualististen ehdollistumien eli karmisten jälkien poistamiseksi on siinä, että tietoinen kokemus ei ole dualistinen vaan nondualistinen. Se puolestaan voi tapahtua monin teknisin tavoin, eri jooga/meditaatiomenetelmin. On siis syy ja seuraus niin mielen ehdollistumiselle kuin myös sen ehdollistumattomaksi tekemiselle. 

Tämä ehdollistumattomaksi tekeminen tarkoittaa mielen sisältöjen asettamista laajempaan perspektiiviin ja niiden todellisen luonteen näkemistä, niiden oivaltamista (insight). Tätä puolestaan seuraa todentaminen elävässä elämässä. Tämä saadaan aikaan harjoittamalla, joka siis myös noudattaa syyn ja seurauksen lakia. On syy tyytymättömyydellä ja on syy tyytymättömyydestä vapautumisella. 

Puhun usein karman kolmesta lajista: hyvä karma, huono karma ja vapauttava karma. Näistä kaksi ensimmäistä viittaavat suotuisiin ja epäsuotuisiin olosuhteisiin. Näin mielen harjoittamisen ja nondualismin näkökulmasta katsottuna niiden arvo ei ole siinä miten ehdollistunut mielemme eli minämme nämä karmamme eteentuomat asiat ja olosuhteet mieltää (mieluinen vs. epämieluinen) vaan siinä miten nämä ensisijaisesti mielessämme koetut mieluiset tai epämieluiset ehdollistumat saavat aikaan tyytymättömyyden kokemuksia ja sitä kautta saavat ihmisen etsimään tietä siitä ulos. Tästä näkökulmasta katsottuna sekä hyvät, että huonot olosuhteet voivat toimia mielen ymmärtämistä vauhdittavina tekijöinä. Mielen harjoittaminen, joogaaminen ja meditoiminen, (jos opetus huomioi validilla tavalla mielen harjoittamisen ulottuvuuden) on vapauttavaa toimintaa, jolla on looginen seurauksensa eli vapautuminen mielen ehdollistumisesta. 

Tämä on selostukseni karmasta. Ehkä se ei ole kovin hienostunut tai kattava mutta näkisin, että toimiva ja sovelluskelpoinen.

- Baba, 1.2.2016.

Open Heart,
www.openheart.fi

Nondualismi

Nondualismi

Nondualismi. Se mitä sillä tarkoitan ja miten sen itse koen tarkoittaa olemista, elämistä ja toimimista ilman mentaalisia referenssipisteitä. Tarkoitan sillä sellaista mielen ja tietoisuuden tilaa joka on ilman kiinnekohtia, jotka luovat (mielen tasolla) erillisyyden kokemuksen. Referenssipisteellä tarkoitan siis jotain tunnetilaa tai ajatusta, joka valtaa mielen ja kehon itselleen. Näin tapahtuu jonkin ajatuksen tai tunteen todeksi uskominen koska on syntynyt illuusio, että tämä kyseinen ajatus on jotain kiinteää ja konkreettista, jotain todellista. Näin syntyy "referenssipiste", jonka pohjalta jatkotoiminta tai reagointi sitten syntyy. Kaikkein merkittävin referenssipiste ihmisen mielessä on piintynyt käsitys minuudesta, minästä kiinteänä todellisena olentona.

Nondualismi-termillä tarkoitetaan monenlaisia asioita mutta minun selitykseni on melko yksinkertainen ja se koskee yksinomaan olemassaolemista, eksistenssiä. Määritelmäni liittyy suoraan ihmisen psykologiaan ja sen ehdollistuneeseen tai ehdollistumattomaan toimintaan. En ainakaan toistaiseksi ole kokenut olennaiseksi sisällyttää määritelmääni muuta kuin mielen toiminnan koska olemassaolon eli eksistenssin ongelma koskee ensisijaisesti mieltä, eikä esim. fyysistä kehoa tai muita kaksinaisuuksia. Jos meillä on siis tämä olemassaolon ongelma niin se johtuu siitä, että mielemme on täynnä referenssipisteitä, tutkimattomia ajatuksia ja tunteita, joita pidämme totena ja jotka luovat asetelman siitä kuka "minä" olen ja mitä minä ajattelen suhteessa siihen mitä "sinä" olet, mitä sinä edustat ja niin edelleen. Jos katsomme mieltämme voimme hyvin todeta, että mielemme on monien ehdollistumien sumentama. Tämä kaikki tapahtuu mielessämme, jota se sitten heijastuu tapaamme toimia ukomaailmassa. Buddhalainen harjoitus on tie ulos kaiken kahtena kokevasta mielestä.

Kun puhun koko psykologian kattavasta minättömyydestä (anatta, sunyata, emptiness, selflessness) niin se tarkoittaa, että ajatusta minuudesta ja siten erillisyydestä (dualismi) ei nouse lainkaan. Tämä ei välttämättä tarkoita, että mieli olisi ilman ajatuksia tai tunteita. Niitä voi olla mutta jos koko psykologia, koko mielen maisema kaikkine sisältöineen on minättömyysoivalluksen läpäisemää niin ei ole väliä sillä onko mieli ajatukseton vai ei tai ilman tunteita vai ei. Tässä hyvin kypsässä harjoitusvaiheessa olotila on referenssipisteetön, sijainniton ja olennoton, kokonaan ilman käsitystä minästä, joka olisi suhteessa sinuun tai johonkin muuhun. Kun mieli on tällä tavoin läpivalaistu (vipashyana) kauttaaltaan niin tämä minästä tyhjä olotila on ihmisen olotila koko ajan, ja silloin henkilö on kokonaan valaistunut, buddha. Tähän ei voida päästä ilman kattavaa harjoitusta. Jos meillä on otollinen karma saada syvällisiä opetuksia ja harjoittaa niitä niin se on mahdollista. Totta kai.

- Pema, 1.2.2016

Open Heart
www.openheart.fi

Fyysinen jooga, mielen harjoittaminen ja herääminen

Fyysinen jooga,

mielen harjoittaminen ja herääminen

Koska tämä on joogaa, tässä yhteydessä myös fyysistä hatha joogaa, koskeva Facebook-ryhmä, kirjoitan avauksen koskien asanaharjoittelun, mielen harjoittamisen (meditaatio) ja heräämisen yhteydestä. Minun puolestani tähän keskusteluun voi hyvin liittää myös kiinalaisperäiset joogan muodot, kuten taijin ja chi gongin.

On valitettavan harvinaista törmätä johonkin fyysisen joogan opetukseen, joka pitäisi mielen harjoittamista ja heräämistä niin keskeisessä asemassa kuin sen kuuluisi olla. Kyse on tärkeästä ulottuvuudesta koska ihminen on ensisijaisesti älyllinen olento mielen monine funktioineen ja sisältöineen. Joogassa, lajista huolimatta, on kuitenkin pohjimmiltaan kyse mielestä ja sen tuntemisesta. Joogan määritelmä on mielestäni hyvin yksinkertainen. Joogan tarkoitus on saattaa harjoittaja nondualistiseen tietoon ja viisauteen, joka ei ole teoriaan vaan yksinomaan käytäntöön perustuvaa. Tämä tarkoittaa, että mielen dualistisuus, toisin sanoen minä-pohjainen uskomusmaailma hälvenee ja luontainen minuudesta ja kaksinaisuudesta vapaa mielen olemus paljastuu. Tämä kaikki tapahtuu ensisijaisesti mielessä ja toissijaisesti kehossa. Sen vuoksi on perusteltua sanoa, että varsinainen jooga tapahtuu mielessä ja tietoisessa kokemuksessa. On tietenkin validia puhua myös joogan kuntouttavista ja parantavista hyödyistä mutta en tässä yhteydessä mene joogan terveydelliseen tai terapeuttiseen puoleen.

Se mitä joogan maailma kokonaisuutena tarvitsee, on selkeyttä siitä mitä joogan avulla ollaan tekemässä ja miksi. Nähdäkseni joogakenttä tarvitsee parempia maastokarttoja, vanhojen ja nykyisten epäselvien sijaan. On yleistä, ei pelkästään modernin joogan yhteydessä, niin idässä kuin lännessäkin, vaan myös menneiden vuosisatojen joogaopeissa ylipäätään, että kokonaiskuva kehomielen harjoittamisesta on epäselkeä ja sekava. Vaikka monet tunnetut opettajat ja gurut, asanajoogasta puhuttaessa erityisesti Intiasta, ovat saattaneet koko maailmaa koskevan joogaliikkeen alkuun, josta heille kuuluu lämmin kiitos ja syvä kumarrus, niin tarkemmin tutkittuna harvojen heidän opetukset ovat järkeviä ja ymmärrettäviä, alusta loppuun asti. Kun puhun tässä järkevyydestä niin viittaan siihen miten heidän sanalliset opetuksensa eli antamansa maastokartat vastaavat nondualististeen kokemukseen pääsemisessä. On vaikea löytää hindulaistaustaisen opettajan antamaa mielen harjoittamisen karttaa, joka olisi selkeä, ymmärrettävä ja ennen kaikkea käytännöllinen. Voidaan hyvin sanoa, että jos jooga määritellään oppina päästä dualistisesta mielenharhaisuudesta nondualistiseen selkeyteen niin hindugurujen opit ovat lähes yksinomaan epäkelpoja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että nämä opetukset olisivat kokonaan hyödyttömiä, ei suinkaan, mutta haluan tässä tekstissä nimenomaan rajata joogaopin pätevyyden tai epäpätevyyden tähän nondualistisuuden kynnyskysymykseen.

Olen aiemmissa teksteissäni kirjoittanut paljon minällisen ja minättömän tietoisuuskokemuksen eroista ja eri harjoitustavoista niihin liittyen, joten en tässä toista kaikkea selostamaani. Edeltäviä kirjoituksiani voi hakea ja lukea Guru's Light-blogista, jota kirjoitin vuosina 2012-2015.

Herääminen

Herääminen (awakening, stream entry) on ensimmäinen pysyvä mielen harjoittamisen saavutus. Herääminen tarkoittaa ihmiseen minuuteen liittyvän harhaisuuden poistumista. Kaikki heränneet ystäväni, joita on noin 60 henkeä kaikkialta ympäri maailmaa, osa heistä mielen harjottamisen opettajia ja ohjaajia itsekin, voivat oman kokemuksensa pohjalta vahvistaa sen, että minäksi nimittämämme entiteetti mielessämme on lopulta pelkkä oletus ja uskomus. Jos etsimme mielestämme olentoa, jota pidämme minänämme ja todella tutkimme sitä, niin voimme havahtua siihen tosiasiaan, että minämme on ollut pelkkä unikuva, johon olemme sinnikkäästi uskoneet. Kun minä-ajatuksesta häviää viimeinenkin sitova lataus ja minä niin sanotusti putoaa pois niin tapahtuu niin sanottu herääminen. Heräämisestä eteenpäin ihmisen elämä on ratkaisevasti mutta ei dramaattisesti erilaista.

Minä-pohjainen mieli eli ihmisen mieli, jossa edelleen on piintynyt käsitys minuudesta, toimii hullunkurisesti ja on jatkuvasti ikään kuin vinossa. Minä-ajatus värittää lähes kaikkea kokemaamme kokemusta, ajattelemaamme ajatusta, tuntemaamme tunnetta ja lähes jokaista fyysistä liikettä. Sanon ”lähes” siitä syystä, että minä häviää hetkellisesti mielestämme aina kun suuntaamme huomiomme johonkin tekemiseen tai kun aistimme tietoisesti. Tämä minällisyyden ja minättömyyden vaihtelua tapahtuu jokaisen ihmisen mielessä kaikkina vuorokauden aikoina. Ja juuri tästä vaihtelusta johtuen ihminen alkaa jossain vaiheessa tuntea, että hänen elämässään tai mielessään on jokin pielessä. Kun ihminen tunnistaa tämän eksistentiaalisen probleeman, hän etsiytyy henkisyyden tai mielen harjoittamisen pariin. Jotkut alkavat meditoimaan, toiset joogaamaan ja niin edelleen. Näiden taitojen harjoittamisella on se seuraus, että kun huomio tuodaan kehoon, sen liikkeisiin tai istumameditaatiossa vaikkapa hengitysliikkeeseen niin se saa hetkellisesti minän katoamaan... kunnes ennenpitkää se taas ilmaantuu esiin. Minä-ajatus siis passivoituu siksi aikaa kun ihminen käyttää huomiokykyään. Tällä tavoin minä-ajatus voidaan hetkellisesti sivuuttaa mutta niin sanottua minä-harhan läpinäkemista eli heräämistä ei näin saada aikaan. Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä heräämiseen tai valaistumiseen liittyen onkin, että se tarkoittaisi minä-tunteesta erillään pysymistä, niin sanottua witness-tilaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tässä yhteydessä valaistuminen siis on määritelty samaksi kuin herääminen.

Asanajoogan laadukkuus

Vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ”En ole koskaan kuullut että kehoa tietoisesti venyttämällä tai systemaattisesti hengittäen olisi kukaan valaistunut.” Tosiaan. Minäkään en ole sellaisesta kuullut. Tunnen tietenkin paljon ihmisiä, jotka tekevät asanajoogaa ja hengitysharjoituksia, joita teen itsekin mutta tietääkseni kukaan ei ole koskaan herännyt tällä tavoin. Oikeastaan pitäisi sanoa niin, että herääminen ei ole kokonaan poissuljettua näillä harjoituksilla mutta jos näin on joskus tapahtunut niin ne ovat marginaalitapauksia kaikkien heränneiden seassa.

Joskus sanotaan, että kaikenlainen joogaharjoittelu vain vahvistaisi tunnetta harjoittelijasta eli minästä. Jos opetus on asiallista tarkkaavaisuuden (mindfulness) ja keskittymisen käyttämisen suhteen niin minän vahvistuminen ei ole todennäköistä. Toisaalta jos opetus ei ole pätevää niin on hyvin todennäköistä, että yksi joogaharjoittelun tuloksista on minä-ajatuksen kasvaminen tai sen parantuminen. Yksi virhekäsitys valaistumisesta on se, että minästä yritettäisiin tehdä ”parempi”, ”puhdas” tai sitä yritettäisiin laajentaa. Nämä näkemykset ovat kauttaaltaan dualistisia. Vaikka ne saavat aikaan minuuden tunteen muuntumista niin kyse on vain toisenlaisesta kahleesta.

Mitä olen tutkinut ja analysoinut isoa määrää eri joogalajien opetuksia ja opettajia useiden vuosien aikana niin olen pannut merkille, että joskus pienet virheet opettajien antamissa selostuksissa koituvat isoiksi esteiksi oppilaiden harjoituksessa. Tarkoitan pienillä virheillä nyansseja opetuksen esitystavassa ja ilmaisussa. Tällä puolestaan on haitallisia ja epähedelmällisiä seurauksia, nimenomaan nondualistisuuden näkökulmasta.

Yksi yleinen väärinkäsitys asana-meditoiminen-herääminen asiassa on virhe siitä, että asanoilla ja hengitysharjoituksilla ”valmistetaan kehomieli myöhempää valaistumista varten”. On joskus sanottu, että valaistuminen on mahdollista vain jos kykenee meditoimaan ja meditaatio puolestaan on ”oikeasti meditaatiota” vain jos kykenee istumaan useamman tunnin ajan liikkumatta lootusasennossa. Kaikki nämä väitteet ovat paikkansapitämättömiä ja epäpragmaattisia. Tiedän henkilöitä, jotka ovat sekä ennen ja jälkeen heräämisensä olleet joko fyysisesti kyvyttömiä tai fyysisesti sairaita valmistaakseen kehoaan meditointia tai heräämistä varten. Myöskään hengitysharjoitusten tekeminen tai mitkään muutkaan valmistavat harjoitukset eivät ole edellytys heräämiselle tai meditaation harjoittamiselle. Ainoastaan mielenterveysongelmat ja mielen sairaudet ovat este mielen harjoittamiselle tai heräämisohjaukseen osallistumiselle.

Kuten olen edellä esittänyt, mieli voidaan jakaa kahteen päämoodiin: minälliseen ja minättömään. Jo pelkästään tämän yksinkertaisen asian huolellinen opettaminen ja tunnistaminen tekisi ison laadullisen muutoksen maailman miljoonien joogaajien harjoituksessa, myös tuhansien suomalaisten. Suorinta tietä heräämiseen tähtäävänä opettajana yritän aina pitää huolta siitä, että omat oppilaani saavat tämän edeltävän sekä minuutta tutkivan ja kyseenalaistavan harjoitusohjeen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa polkuaan. Peruste tälle on se, että joogan ensisijainen ja tärkein tarkoitus on poistaa dualistinen sekaannus ja kartuttaa nondualistista ymmärrystä ja kokemusta. Myös asanajooga-opetuksen ja -taidon kannalta herääminen on erittäin olennaista.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että minun puolestani kaikki saavat joogata ja opettaa joogaa sen monissa muodoissaan ja ilmentymissään juuri niin kuin parhaaksi näkevät. Se mitä olen tässä ja muissa teksteissä esittänyt on vain oma näkökulmani, joka on muotoutunut näköisekseen paitsi mestareideni kanssa opiskelun myös opettamisen myötä. Ymmärrän, että esittämäni näkökannat ovat monilta osin kriittisiä mutta toivon, että siitä on käytännön hyötyä lukijalle huolimatta omani tai lukijan edustamasta joogasuuntauksesta.

Kiitos lukemisesta,

- Baba, 8.1.2016.

Open Heart,

www.openheart.fi

http://www.openheart.fi/212

http://www.openheart.fi/227

http://www.openheart.fi/226