Jarin herääminen

Jarin herääminen

Seuraava dialogi käytiin elokuussa 2019, ”Jarin” (nimi muutettu) kanssa.

Jari:

Hei. Haluaisin osallistua Heräämisohjaukseen. Vähän taustaa itsestäni: Olen 34-vuotias mies. Viime vuosina etenkin työelämään liittyvä stressi on saanut minut tutustumaan Eckhart Tollen opetuksiin sekä muihinkin vastaavan tyyppisiin henkisiin opetuksiin.

Olen joskus ennenkin eksinyt netissä Open Heart-sivustolle ja kokeillut Kaksiosaista ohjetta, mutta silloin en huomannut sillä suurempaa vaikutusta. Viime lauantaina se palautui mieleeni ja menin Open Heart-sivustolle lukemaan ohjeita ja e-kirjaa. Päätin kokeilla kohtia 1 ja 2, ensin itsenäisesti, sitten Youtube-videon kanssa.

Tämän jälkeen minulla on ollut poikkeuksellisen vapautunut ja rento olotila, enkä onnistunut kadottamaan sitä tänään töissäkään. Näyttäisi, että ajatukset ja tunteet nousevat samalla tavalla kuin ennenkin, mutta heti "savujen hälvettyä", olotila on taas tyyni. Pitkän stressikauden jälkeen tämä tuntuu hyvin kummalliselta.

Jotta en alkaisi kuvittelemaan omiani tilanteestani, niin päätin ottaa sinuun yhteyttä. Miten kannattaa edetä?

Kim:

Mukava kun pitkästä aikaa joku kirjoittelee Suomestakin.

Kertoisitko miltä kokemusmaailma ja ajatus minästä nyt tuntuu? Ja miltä minä-affirmaatio tuntuu?

Kyllähän tuo vähän heräämiseltä vaikuttaa. Voisin katsoa kuvasi tässä kohtaa. Laita tulemaan. Ohjeet kuvaa varten löydät täältä.

Jari:

Ollessani vapaa-ajalla - tai tilanteessa, jossa minua ei haasteta millään tavalla - olotila on pääasiassa rauhallinen, levollinen, usein jopa riemuisa. Silloin kun haastetaan, olen rauhallisempi ja rennompi kuin aiemmin vastaavissa tilanteissa. Kun pudotin tänään kännykän jalkakäytävälle ja osat levisivät ympäriinsä, minä vain rauhallisesti keräsin ne, enkä häpeillyt ohikulkijoiden katseita. Normaalisti siitä olisi riittänyt häpeiltävää ja mielessä kerrattavaa ainakin pariksi tunniksi.

Aiemmin minulla on ollut vapaa-ajallakin taipumuksena murehtia ja projisoida esimerkiksi seuraavan päivän työasioita tai kerrata mielessä jotain, mitä olisi tänään pitänyt tehdä eri tavalla. Tämä taipumus on ollut kateissa viimeiset 3-4 päivää. Vaikuttaa siltä, että alitajunnastani on romahtanut pois jokin rakennelma, joka on sitä ylläpitänyt. Arkipäiväisiin tapahtumiin liittyvät ajatukset ja tunteet nousevat samalla tavalla kuin ennenkin, mutta en reagoi niihin yhtä voimakkaasti, enkä jälkeenpäin kertaile asioita mielessäni niin paljon kuin ennen.

Toki kyllä minulla on edelleen minään liittyviä ajatuksia ja reaktioita, tässäkin viestissä olen käyttänyt minä-sanaa jo monta kertaa. Ajattelen edelleen melko paljon turhuuksia ja mieleni on turhankin innoissani tästä "uudesta olotilasta". Minään liittyvä taakka on kuitenkin kevyempi kuin ennen.

Minä-affirmaatiolla en saa aikaiseksi kovinkaan kummoista minä-tunteen vahvistumista. Ensimmäisessä moodissa sisäisen kehon skannailu tuntuu aina hyvin miellyttävältä, minkä jälkeen minä-affirmointi, jos se jotain vaikuttaa, niin tuntuu lähinnä vahvistavan ensimmäisen vaiheen tunnetta.

Kim:

(Valokuvien analysoinnin jälkeen)

Kiitos kuvauksesta ja kuvista. Herääminen on tapahtunut. Tämä on selvä homma, ei epäilystäkään.

Sinulla on jo selvä käsitys tapahtuneesta muutoksesta. Tulevina päivinä ja viikkoina se tulee vielä tutummaksi ja sitä kautta ymmärrät paremmin mitä herääminen on ja mitä se ei ole. Se mitä se ei ole, voikin olla mielenkiintoista varsinkin jos olet saanut heräämisestä lennokkaan ja epärealistisen kuvan.

Lukaise What's Next-kirjani, jos vaan englanti sujuu. Se kertoo Open Heart Bhumi Modelista, joka on meidän harjoitustapamme maastokartta (engl. path map). Herääminen on ns. 1. bhumin avautuminen. Tämän jälkeen on vielä liuta heräämisiä jo heränneen mielen sisällä kunnes ns. mielen luonnon tai tietoisen mielen tila vakiintuu. Se tapahtuu 11. bhumin avautuessa. Tämä kaikki on selitetty kirjassa yksityiskohtaisesti.

Jos olet kiinnostunut jatkoharjoituksista niin suosittelen Open Heart Joogaa. Siitä löytyy jotain tietoa suomenkielisiltä sivuilta mutta niitä ei ole päivitetty vähään aikaan. Englanninkieliseltä löytyy enemmän. Elokuun lopulla on mahdollista oppia OH-joogaa netin kautta seuraavan kerran, pvm löytyy kalenterista.

Onnittelut vielä! Se kävi sinulta helposti. Jotkut puurtavat viikkokausia.

A:n herääminen

A:n herääminen

”Hei Kim. Törmäsin Herääminen: Mitä se on? Miten herään?-videoosi (alla). Kiitos sen jakamisesta. Kaksiosaista ohjetta kahdesti harjoitettuani päädyin täysin ajattomaan tilaan, josta tuntien kuluttua havahduin takaisin tähän ulottuvuuteen, tilasta, jossa ei ulottuvuuksia ollut. Tästä lähtien olen ollut yhtäjaksoisesti syvässä ykseyden kokemuksessa enkä enää onnistu palaamaan "minään" - kuten aiemmin harjoitusta tehdessä se kävi ikään kuin sukeltamalla takaisin "omiin" nahkoihin. Nyt on vain avara tila, ainakin toistaiseksi. Syvä nöyrä kaunis kiitos harjoituksen jakamisesta. Mahtava metodi kaikessa yksinkertaisuudessaan ja suoruudessaan, en ole aiemmin vastaavaan törmännyt. 

 

Kaksiosaisen ohjeen harjoittaminen ja siitä johtuva herääminen on tuonut elooni ja olooni perustavanlaatuisen muutoksen. Aiemmin minulle olisikin ollut ominaista rönsyillä ja runoilla pitkät pätkät, kertoessani tapahtuneesta. Nyt on kuitenkin niin, että ”minulla”, kirjaimellisesti, ei olekaan asiasta juuri sanottavaa saati erityistä tarvetta jakaa mitään. Kaikki on hyvin yksinkertaista ja selkeää, ylimääräinen karissut itsestään pois. Luonnollista. Toivon, ilman ilmaisuun tavanomaisesti liittyvää tavoitteellista painetta, mahdollisimman monen kuulevan, sillä kaikilla on tähän mahdollisuus ja tilaisuus, kutsu on ilmassa. Se käy kun aika on. Kaikki oleellinen ja olennainen - on. Valoa, voimaa ja rauhaa syksyysi. Kiitos. Rakkaudella. -A”.

Lisäinfoa Open Heart-nettisivuilta, www.openheart.fi

Advaita-valaistuminen ja Dzogchen-valaistuminen

Advaita-valaistuminen ja

Dzogchen-valaistuminen

Seuraava Sam Harrisin kertoma tarina kertoo erinomaisesn selkeästi kuinka merkittävästi tunnetun advaita vedanta gurun ja Ramana Maharishin oppilaan, Papajin (H.W.L Poonja) ja tunnetun tiibetiläisen dzogchenmestarin Tulku Urgyen Rinpochen näkemykset ja kokemukset valaistumisesta eroavat toisistaan.

On tosiasia, että se minkä olen itse määrittänyt termillä ”herääminen” on osa huomattavan laajaa mielen puhdistamisen kokonaisuutta, jota myös henkisen kehityksen poluksi kutsutaan.

Olen linkittänyt alle kaksi demonstratiivista videota joilla em. opettajat meditoivat. Niistä voi nähdä kuinka erilaisessa mielenmaisemassa he ovat, toinen tunkkaisen sekavassa, toinen selkeässä ja avarassa.

Olen linkittänyt myös tekemäni bhumi-analyysin, joka esittää täsmällisen kehitysasteen jolla sekä Papaji, että Tulku Urgyen olivat.

- Kim Katami, 14.2.2016.

Open Heart,

www.openheart.fi

Sitaatti Sam Harrisin kirjasta ”Herääminen. Opas uskonnottomaan henkisyyteen” s. 158-161, alkuteos Waking up.

”Poonjaji (Papaji) vaikutti minuun syvällisesti erityisesti, koska hänen käsityksensä olivat vastapainoa siihenastisille, uuvuttaville ja epätyydyttäville ponnisteluilleni meditaation parissa. Mutta hänen menetelmänsä sisältyvät vaarat kävivät pian ilmi. Poonjajin kaikki tai ei mitään-opetustyyli velvoitti hänet tunnustamaan valaistuneeksi jokaisen, joka oli kyllin mahtaileva tai kiihkomielinen julistaaksen sitä olevansa. Niinpä todistin toistuvasti, kuinka kanssaopiskelijani julistivat saavuttaneensa täydellisen ja ikuisen vapauden, vaikka mikään heissä ei poikennut tavallisesta – tai jos poikkesi, niin huonoon suuntaan. Joissakin tapauksissa nämä ihmiset olivat selvästi tehneet jonkinlaisen läpimurron, mutta koska Poonjaji piti itsepintaisesti kiinni siitä, että oivallus on todellinen vain, jos se on lopullinen, se sai monet pettämään itseään henkisten saavutusten suhteen. Jotkut lähtivät Intiasta ja ryhtyivät guruiksi. Tietääkseni heillä kaikilla oli Poonjajin siunaus levittää hänen oppejaan. Kerran hän ehdotti sitä minullekin, vaikka minulle itselleni oli selvää, että minusta ei ollut kenenkään guruksi. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin minusta ei edelleenkään ole siihen. Poonjajin näkökulmasta tämä on tietenkin harhaa. Mutta on yksinkertaisesti eri asia olla minunkaltaiseni ihminen, joka tavallisesti ajautuu ajatusten vietäväksi, kuin joku, jolle niin ei käy ja jolle se ei ylipäätään ole edes mahdollista. En tiedä, mihin Poonjaji sijoittuu tällä viisauden jatkumolla, mutta hän vaikutti olevan paljon oppilaitaan pidemmällä. En tiedä, pystyikö Poonjaji näkemään itsensä ja muiden välisen eron. Hänen hellittämätön näkemyksensä, jonka mukaan mitään eroa ei ole, alkoi kuitenkin vaikuttaa dogmaattiselta ja harhaiselta.

Erään tapahtumasarjan seurauksena Poonjajin opetusten epäkohdat nousivat selvästi esiin. Pieni ryhmä kokeneita meditaation harjoittajia (joukossamme oli monta meditaatio-opettajaa) oli järjestänyt matkan Intiaan ja Nepaliin. Tarkoituksena oli viettää kymmenen päivää Lucknow'ssa Poonjajin luona ja sen jälkeen opiskella Kathmandussa kymmenen päivää tiibetinbuddhalaista dzogchenharjoitusta. Kuinka ollakaan, Lucknow'ssa ollessamme eräs sveitsiläinen nainen ”valaistui” Poonjajin läsnäollessa. Suurimman osan viikkoa naista juhlittiin kuin uutta Buddhaa. Poonjaji esitti toistuvasti naisen olevan todiste siitä, että totuuden täydellinen oivaltaminen on mahdollista, vaikka ei meditoisi lainkaan, ja meillä oli ilo nähdä naisen istuvan Poonjajin vierellä korokkeella ja kuulla hänen selittävän, kuinka autuasta hänen olonsa maailmankaikkeudessa nyt olikaan. Hän todella säteili iloa, eikä mikään viitannut siihen, että Poonjaji olisi erehtynyt tunnustaessaan hänet. Naisella oli tapana sanoa sellaisia kuin ”Ei ole muuta kuin tietoisuus, eikä sen ja todellisuuden välillä ole mitään eroa.” Hän oli erittäin mukava ja vilpitön ihminen, eikä hänen kokemuksensa syvyyttä ollut siksi syytä epäillä.

Kun tuli aika meidän ryhmämme lähteä Intiasta Nepaliin, nainen kysyi, saisiko hän tulla mukaamme. Hän oli hyvää seuraa, joten kehotimme häntä lähtemään matkaamme. Jotkut meistä olivat myös uteliaita näkemään, miten hänen valaistumisensa ilmenisi toisenlaisessa ympäristössä. Ja niin nainen, jonka valaistumisen oli vastikään vahvistanut yksi merkittävimmistä advaita vedantan elossa olevista edustajista, istui samassa huoneessa, jossa saimme ensimmäiset opetuksemme Tulku Urgyen Rinpochelta, jota pidettiin yleisesti yhtenä merkittävimmistä elossa olevista dzogchenmestareista.

Kaikista buddhalaisista opeista dzogchenin opit muistuttavat eniten advaitan oppeja. Molemmissa perinteissä pyritään samaan oivallukseen, näkemään tietoisuuden ei-dualistinen luonne, mutta yleensä vain dzogchen tekee ehdottoman selväksi, että tämä oivallus vaatii harjoittamista, kunnes se muuttuu pysyväksi eikä ihminen enää joudu antamaan periksi dualistisille pyrkimyksille, jotka ovat useimpien muiden polkujen vaivana.

Eräässä vaiheessa Tulku Urgyenin kanssa käymäämme keskustelua sveitsiläinen ihmenaisemme puhkesi julistamaan ääretöntä vapauden tilaansa käyttäen samoja ilmauksia, joilla oli niin suuri vaikutus Poonjajihin. Saimme seurata paria hupaisaa sananvaihtoa, joiden aikana Tulku Urgyen yritti ymmärtää, mitä tulkkimme hänelle kertoi. Lopulta hän naurahti lyhyesti ja katsoi naista entistä kiinnostuneemmin.

”Koska viimeksi ajatukset valtasivat sinut?” hän kysyi.

”Minulla ei ole ollut ainuttakaan ajatusta yli viikkoon”, nainen vastasi.

Tulku Urgyen hymyili.

”Viikkoon?”

”Niin.”

”Ei lainkaan ajatuksia?”

”Ei, mieleni on täysin rauhallinen. On vain puhdas tietoisuus.”

”Erittäin mielenkiintoista. Nyt tehdään niin, että me kaikki odotamme, että sinulle tulee ajatus. Ei ole mitään kiirettä. Me kaikki olemme hyvin kärsivällisiä ihmisiä. Me vain istumme tässä ja odotamme. Kerrotko sitten, kun huomaat mielessäsi ajatuksen.”

Tämän väliintulon nerokkuutta ja hienovaraisuutta on vaikea pukea sanoiksi. Se saattoi hyvin olla kaikkein innostavin opetustilanne, missä olen koskaan ollut.

Hetken kuluttua ystävämme kasvoille ilmestyi epäilevä ilme.

”Okei... Hetkinen... Öh... Tuo oli ehkä ajatus... Okei...”

Seuraavan puolen minuutin aikana näimme, kuinka naisen valaistuminen haihtui kuin tuhka tuuleen. Oli selvää, että hän oli vain ajatellut, kuinka avara hänen tietoisuudestaan oli tullut, että siinä ei ollut ajatuksen ajatusta, että se oli täydellisen puhdas, kuin avaruus, huomaamatta ajattelevansa lakkaamatta. Hän oli kertonut itselleen valaistuneensa ja uskonut siihen, koska hän sattui olemaan epätavallisen iloinen ihminen, jonka elämässä kaikki oli tuolloin erittäin hyvällä tolalla.

Tällainen oli vaara, joka piili Poonjajin luokseen tuleville jakamissa ei-dualistisissa opetuksissa. Itseään oli helppo pettää ja ajatella saavuttaneensa pysyvän läpimurron, varsinkin koska Poonjaji piti itsepintaisesti kiinni siitä, että kaikkien läpimurtojen on väistämättä oltava pysyviä. Dzogchen-opetukset tekevät selväksi, että sen ajattelu, mikä on ajattelun tuolla puolen, on yhä ajattelua, ja välähdys minättömyydestä on yleensä vain alku prosessille, joka tulee vielä loppuun saakka. Täydellinen irrottautuminen minuudesta on vasta henkisen matkan alku, ei sen päätepiste.”

Linkkejä

1. Tulku Urgyen, bhumi-analyysi: http://openheartopenheart.blogspot.fi/2016/02/bhumi-study-series-part-2-tibetan-lamas.html
   
   
2. Tulku Urgyen Rinpoche meditates-video: https://www.youtube.com/watch?v=q5BA7v7HPXE&list=PLqTm9fV9DGhs_5dnFU0bh8S8ZKaSof_px&index=16
   
   
3. Papaji, H.W.L Poonja, bhumi-analyysi: http://openheartopenheart.blogspot.fi/2016/02/bhumi-study-series-part-3-hindu-gurus.html
   
   
4. Papaji meditates-video: https://www.youtube.com/watch?v=_1T2KhLPUsM

Herääminen ja karminen puhdistuminen

Herääminen ja karminen puhdistuminen

A.W. kirjoitti: Eikö minä voi hiipiä salakavalasti takaisin vuosien mittaan? Miten karman puhdistaminen liittyy heräämiseen?

Baba kirjoitti: Ei se voi hiipiä vaikka kuinka salakavalasti yrittäisi, heh. Kun on kerran nähnyt miten taikatemppu tehdään niin ei se enää toistamiseen illuusiolta näytä.

Kysymys karman/mielen puhdistamisesta on kurrentti. On tavallista, että herääminen ja mielen puhdistaminen menevät sekaisin eli niitä ei usein osata erottaa toisistaan vaikka ne koskevat kahta selvästi erotettavissa tai erikseen havainnoitavaa osaa mielessämme. Monesti näkee sanottavan, että jotain "harjoitusta tai meditaatiota tehden mieli puhdistuu ja jossain vaiheessa valaistuu kun mieli on tarpeeksi puhdas". Se on vähän sinnepäin toki mutta käytännön tasolla ei mene ihan niin.

Karmista puhdistumista voidaan saada aikaan niin ennen kuin jälkeen heräämisen mutta karmista puhdistumista ei saada vietyä loppuun ilman heräämistä. Hyvä esimerkki tästä on eräs ranskalainen oppilaani joka meditoi "päätoimisesti" 30 vuotta, josta 12 vuotta munkkina, ja siten sai aikaan paljon mielen puhdistumista kuitenkaan saavuttamatta heräämistä.

Herääminen eli minä-harhan poistuminen on universaali asia, joka tunnetaan kaikissa merkittävissä mielen harjoittamisen suuntauksissa. Se on asia, jota ei voida eikä pystytä sivuuttamaan siitä syystä, että ihmismielen harhan anatomia sitä vaatii. On siis myös suuntauksia, joissa sanotaan, että heräämistä ei tarvita koska "meidän perinteen harjoitus on vain olla koko ajan läsnä" tai että "herääminen tapahtuu kun mieltä puhdistetaan tarpeeksi" mutta nämä molemmat näkökannat eivät pidä paikkaansa käytännössä. Kuten olen itsekin selostanut tänne postaamissani teksteissä niin jatkuva läsnäolo tai katkeamaton mindfulness on mahdotonta ilman minä/subjekti-harhan lävitse näkemistä. Se ei ole tulkinta kysymys vaan se on yksinkertaisesti mahdotonta. Toki jääräpäät saavat pitäytyä tulkinnoissaan niin halutessaan, heh.

Herääminen ja karminen puhdistuminen koko kehon alueella tarkoittaa vapauden saavuttamista. Theravadassa, josta mindfulness oppi kumpuaa tätä sanotaan nirvanaksi tai arhat-saavutukseksi. Heräämisiä tapahtuu nykyisin niin Suomessa kuin maailmallakin jo aika mukavaan tahtiin. Minä tunnen henkilökohtaisesti noin 60 herännyttä, joista suuri valtaosa on heränneet tämän vuosituhannen puolella. Vapautuneitakin on ympäri maailmaa mutta huomattavasti harvemmassa kuin heränneitä.

Olen vanhassa Guru's Light-blogissani selostanut karmisen puhdistumisen ja heräämisen suhdetta laajalti. Tekstejä voi hakea sieltä.

Jos aihe ylipäätään kiinnostaa niin suosittelen liittymään tähän ryhmään jonne olen ladannut paljon heräämiseen liittyvää materiaalia, myös monilta ulkomaalaisilta opettajilta. https://www.facebook.com/groups/1494821560780620/?ref=bookmarks

 

- Baba Kim Katami, 4.2.2016

Open Heart,

www.openheart.fi

Nondualismi

Nondualismi

Nondualismi. Se mitä sillä tarkoitan ja miten sen itse koen tarkoittaa olemista, elämistä ja toimimista ilman mentaalisia referenssipisteitä. Tarkoitan sillä sellaista mielen ja tietoisuuden tilaa joka on ilman kiinnekohtia, jotka luovat (mielen tasolla) erillisyyden kokemuksen. Referenssipisteellä tarkoitan siis jotain tunnetilaa tai ajatusta, joka valtaa mielen ja kehon itselleen. Näin tapahtuu jonkin ajatuksen tai tunteen todeksi uskominen koska on syntynyt illuusio, että tämä kyseinen ajatus on jotain kiinteää ja konkreettista, jotain todellista. Näin syntyy "referenssipiste", jonka pohjalta jatkotoiminta tai reagointi sitten syntyy. Kaikkein merkittävin referenssipiste ihmisen mielessä on piintynyt käsitys minuudesta, minästä kiinteänä todellisena olentona.

Nondualismi-termillä tarkoitetaan monenlaisia asioita mutta minun selitykseni on melko yksinkertainen ja se koskee yksinomaan olemassaolemista, eksistenssiä. Määritelmäni liittyy suoraan ihmisen psykologiaan ja sen ehdollistuneeseen tai ehdollistumattomaan toimintaan. En ainakaan toistaiseksi ole kokenut olennaiseksi sisällyttää määritelmääni muuta kuin mielen toiminnan koska olemassaolon eli eksistenssin ongelma koskee ensisijaisesti mieltä, eikä esim. fyysistä kehoa tai muita kaksinaisuuksia. Jos meillä on siis tämä olemassaolon ongelma niin se johtuu siitä, että mielemme on täynnä referenssipisteitä, tutkimattomia ajatuksia ja tunteita, joita pidämme totena ja jotka luovat asetelman siitä kuka "minä" olen ja mitä minä ajattelen suhteessa siihen mitä "sinä" olet, mitä sinä edustat ja niin edelleen. Jos katsomme mieltämme voimme hyvin todeta, että mielemme on monien ehdollistumien sumentama. Tämä kaikki tapahtuu mielessämme, jota se sitten heijastuu tapaamme toimia ukomaailmassa. Buddhalainen harjoitus on tie ulos kaiken kahtena kokevasta mielestä.

Kun puhun koko psykologian kattavasta minättömyydestä (anatta, sunyata, emptiness, selflessness) niin se tarkoittaa, että ajatusta minuudesta ja siten erillisyydestä (dualismi) ei nouse lainkaan. Tämä ei välttämättä tarkoita, että mieli olisi ilman ajatuksia tai tunteita. Niitä voi olla mutta jos koko psykologia, koko mielen maisema kaikkine sisältöineen on minättömyysoivalluksen läpäisemää niin ei ole väliä sillä onko mieli ajatukseton vai ei tai ilman tunteita vai ei. Tässä hyvin kypsässä harjoitusvaiheessa olotila on referenssipisteetön, sijainniton ja olennoton, kokonaan ilman käsitystä minästä, joka olisi suhteessa sinuun tai johonkin muuhun. Kun mieli on tällä tavoin läpivalaistu (vipashyana) kauttaaltaan niin tämä minästä tyhjä olotila on ihmisen olotila koko ajan, ja silloin henkilö on kokonaan valaistunut, buddha. Tähän ei voida päästä ilman kattavaa harjoitusta. Jos meillä on otollinen karma saada syvällisiä opetuksia ja harjoittaa niitä niin se on mahdollista. Totta kai.

- Pema, 1.2.2016

Open Heart
www.openheart.fi

Heränneet kertovat kokemuksistaan

Heränneet kertovat kokemuksistaan

Kaikilla vastanneilla on kulunut vuosi tai enemmän heräämisestä. Kaikki vastanneet ovat sanoneet, että herääminen on tuonut pysyvän muutoksen vaikka heidän mielessään edelleen tapahtuu hetkellistä tarrautumista tunnetiloihin. Kaikki myös vastasivat, että heräämisen (awakening, stream entry) vaikutus ei ole kulunut pois vaan kyse on saavutuksesta, joka on pysyvä ja peruuttamaton.

Lisäinfoa heräämisohjauksesta löydät Open Heart-nettisivuilta, www.openheart.fi

• Mitä herääminen on sinulle merkinnyt? Minkä muutoksen se on tuonut elämääsi?

Vastaus: Vaikuttavin ja perusteellisin muutos koko elämässä. Ei tarvitse enää kuvitella olevansa sitä tai tätä. Ei tarvitse hakea selityksiä ja helpotusta kirjoista, hoidoista tai ajattelun muuttamisesta väkisin tiettyyn suuntaan. Itsetuntemusta ei tarvitse yrittää vahvistaa tai määritellä, minkälainen minä olen, mistä pidän, mistä en. Riittää että olen. Ei siis tarvitse etsiä mitään. On tullut etäisyyttä tunteisiin, ajatuksiin, tapahtumiin, jotka aiemmin saivat mielen kaaokseen. Tasainen oleminen on lisääntynyt, ääripäät onnen kukkuloilta alakuloon ja masennukseen ovat leikkautuneet pois.

Vastaus: Oman elämänpolkuni suunnan vahvistumista se on tuonut. Meditointi helpompaa. Rennompi olo. Sisäinen rauha lisääntynyt. Näkee ja ymmärtää ympärillä tapahtuvia asioita paremmin. Hyväksyntä ja suvaitsevaisuus on lisääntynyt. Huomioin ympärillä tapahtuvia tapahtumia tilanteita tarkemmin, huomiokykyni on tarkentunut. Tuntuu kuin meditatiivinen tila olisi koko ajan päällä.

Vastaus: Tämä on pudottanut pois jatkuvan ja loputtomalta tuntuvan "totuuden" etsimisen. Herääminen on tuonut lisää huumoria, rentoutta, kärsivällisyyttä, rohkeutta ja myös lisää vastuullisuutta ja myötätuntoa muita kohtaan.

Vastaus: Valittaminen on loppunut. Tyytyväisyys lisääntynyt. Kaikki mitä elämässäni on, on riittävää ja hyvää. Jos jokin asia vastustaa, tuntuu ikävältä tai jopa raivostuttaa, ensimmäisenä ei tule mieleen, että tuo huono asia on kitkettävä elämästäni pois. Sen sijaan omaa tunnetta voi rauhassa katsoa, miten ja mistä se nousee, miten lakkaa. Ei tarvitse siis heti reagoida, voi vain katsoa. Tuottaa suurta iloa, ettei mikään enää tunnu niin vakavalta ja henkilökohtaiselta. Jos on yli 30 vuotta elänyt syyllisyydessä ja häpeässä, sen taakan putoaminen on valtava helpotus. Elämästä on tullut mutkatonta, luonnollista ja jopa helppoa. Ihmisten kohtaaminen on helpottunut, kun sisäinen ääni ei jatkuvasti arvostele itseä tai toista. Toiselle voi antaa tilaa olla. Kontrollinhalu on vähentynyt. Hyväksyntä ja luottamus elämänkulkuun ja ihmisiin on lisääntynyt.

Vastaus: Pidän heräämistä yhtenä etappina pyrkimyksessäni syvemmin ymmärtää todellisuutta. Herääminen lisäsi luottamusta siihen, että olen etenemässä oikeaan suuntaan.

Vastaus: Heräämisen jälkeen sisäinen rauha ja vakaus ovat entistä helpommin löydettävissä.

Vastaus: Herääminen on antanut viitekehyksen koko ns. henkiselle polulle. Monella tapaa se on tuonut keveyttä ja selkeyttä olemiseen. On helpompaa kokea ja hyväksyä kaikki mitä kokemuksessa nousee kun siihen ei ole henkilökohtaista suhtautumista. Paljon on edelleen tuntemuksia, jotka saa olemisen tuntumaan välillä vaikealta ja henkilökohtaiselta, mutta ne tulevat helpommin hyväksytyksi. Elämä on mitä on. Jos sattuu esim. jokin "nolo" moka, josta ennen olisin jäänyt potemaan häpeää, nykyään tuota ei yleensä tunne yhtä voimakkaasti ja monesti tällaiset saa vain hymyilemään. Vanhat pelot ja niihin liittyvät ajatukset kyllä nousevat kun olosuhteet ovat niille suotuisat, mutta nekin ymmärtää luonnollisena elämän "kuplintana", eivätkä ne suista epätoivoon. Voin myös vaikuttaa välillä ulkoisesti hieman poissaolevalta varsinaisesti kuitenkaan olematta, koska pohjimmiltaan ei ole kiirettä mihinkään. Kaikkiaan sanoisin, että toimintani on estottomampaa ja luovempaa. Kanssakäyminen suorempaa.

Vastaus: Herääminen oli hetki muiden joukossa, mutta iso askel oikeaan
suuntaan niin sanotulla henkisellä polulla. Sen myötä olen päässyt
elämään yhä enemmän totuuden tilassa jolloin ehdollistuneet ajatukset
eivät väritä kokemista, ja tämä merkitsee aivan kaikkea.

Fyysinen jooga, mielen harjoittaminen ja herääminen

Fyysinen jooga,

mielen harjoittaminen ja herääminen

Koska tämä on joogaa, tässä yhteydessä myös fyysistä hatha joogaa, koskeva Facebook-ryhmä, kirjoitan avauksen koskien asanaharjoittelun, mielen harjoittamisen (meditaatio) ja heräämisen yhteydestä. Minun puolestani tähän keskusteluun voi hyvin liittää myös kiinalaisperäiset joogan muodot, kuten taijin ja chi gongin.

On valitettavan harvinaista törmätä johonkin fyysisen joogan opetukseen, joka pitäisi mielen harjoittamista ja heräämistä niin keskeisessä asemassa kuin sen kuuluisi olla. Kyse on tärkeästä ulottuvuudesta koska ihminen on ensisijaisesti älyllinen olento mielen monine funktioineen ja sisältöineen. Joogassa, lajista huolimatta, on kuitenkin pohjimmiltaan kyse mielestä ja sen tuntemisesta. Joogan määritelmä on mielestäni hyvin yksinkertainen. Joogan tarkoitus on saattaa harjoittaja nondualistiseen tietoon ja viisauteen, joka ei ole teoriaan vaan yksinomaan käytäntöön perustuvaa. Tämä tarkoittaa, että mielen dualistisuus, toisin sanoen minä-pohjainen uskomusmaailma hälvenee ja luontainen minuudesta ja kaksinaisuudesta vapaa mielen olemus paljastuu. Tämä kaikki tapahtuu ensisijaisesti mielessä ja toissijaisesti kehossa. Sen vuoksi on perusteltua sanoa, että varsinainen jooga tapahtuu mielessä ja tietoisessa kokemuksessa. On tietenkin validia puhua myös joogan kuntouttavista ja parantavista hyödyistä mutta en tässä yhteydessä mene joogan terveydelliseen tai terapeuttiseen puoleen.

Se mitä joogan maailma kokonaisuutena tarvitsee, on selkeyttä siitä mitä joogan avulla ollaan tekemässä ja miksi. Nähdäkseni joogakenttä tarvitsee parempia maastokarttoja, vanhojen ja nykyisten epäselvien sijaan. On yleistä, ei pelkästään modernin joogan yhteydessä, niin idässä kuin lännessäkin, vaan myös menneiden vuosisatojen joogaopeissa ylipäätään, että kokonaiskuva kehomielen harjoittamisesta on epäselkeä ja sekava. Vaikka monet tunnetut opettajat ja gurut, asanajoogasta puhuttaessa erityisesti Intiasta, ovat saattaneet koko maailmaa koskevan joogaliikkeen alkuun, josta heille kuuluu lämmin kiitos ja syvä kumarrus, niin tarkemmin tutkittuna harvojen heidän opetukset ovat järkeviä ja ymmärrettäviä, alusta loppuun asti. Kun puhun tässä järkevyydestä niin viittaan siihen miten heidän sanalliset opetuksensa eli antamansa maastokartat vastaavat nondualististeen kokemukseen pääsemisessä. On vaikea löytää hindulaistaustaisen opettajan antamaa mielen harjoittamisen karttaa, joka olisi selkeä, ymmärrettävä ja ennen kaikkea käytännöllinen. Voidaan hyvin sanoa, että jos jooga määritellään oppina päästä dualistisesta mielenharhaisuudesta nondualistiseen selkeyteen niin hindugurujen opit ovat lähes yksinomaan epäkelpoja. Tämä ei tietenkään tarkoita, että nämä opetukset olisivat kokonaan hyödyttömiä, ei suinkaan, mutta haluan tässä tekstissä nimenomaan rajata joogaopin pätevyyden tai epäpätevyyden tähän nondualistisuuden kynnyskysymykseen.

Olen aiemmissa teksteissäni kirjoittanut paljon minällisen ja minättömän tietoisuuskokemuksen eroista ja eri harjoitustavoista niihin liittyen, joten en tässä toista kaikkea selostamaani. Edeltäviä kirjoituksiani voi hakea ja lukea Guru's Light-blogista, jota kirjoitin vuosina 2012-2015.

Herääminen

Herääminen (awakening, stream entry) on ensimmäinen pysyvä mielen harjoittamisen saavutus. Herääminen tarkoittaa ihmiseen minuuteen liittyvän harhaisuuden poistumista. Kaikki heränneet ystäväni, joita on noin 60 henkeä kaikkialta ympäri maailmaa, osa heistä mielen harjottamisen opettajia ja ohjaajia itsekin, voivat oman kokemuksensa pohjalta vahvistaa sen, että minäksi nimittämämme entiteetti mielessämme on lopulta pelkkä oletus ja uskomus. Jos etsimme mielestämme olentoa, jota pidämme minänämme ja todella tutkimme sitä, niin voimme havahtua siihen tosiasiaan, että minämme on ollut pelkkä unikuva, johon olemme sinnikkäästi uskoneet. Kun minä-ajatuksesta häviää viimeinenkin sitova lataus ja minä niin sanotusti putoaa pois niin tapahtuu niin sanottu herääminen. Heräämisestä eteenpäin ihmisen elämä on ratkaisevasti mutta ei dramaattisesti erilaista.

Minä-pohjainen mieli eli ihmisen mieli, jossa edelleen on piintynyt käsitys minuudesta, toimii hullunkurisesti ja on jatkuvasti ikään kuin vinossa. Minä-ajatus värittää lähes kaikkea kokemaamme kokemusta, ajattelemaamme ajatusta, tuntemaamme tunnetta ja lähes jokaista fyysistä liikettä. Sanon ”lähes” siitä syystä, että minä häviää hetkellisesti mielestämme aina kun suuntaamme huomiomme johonkin tekemiseen tai kun aistimme tietoisesti. Tämä minällisyyden ja minättömyyden vaihtelua tapahtuu jokaisen ihmisen mielessä kaikkina vuorokauden aikoina. Ja juuri tästä vaihtelusta johtuen ihminen alkaa jossain vaiheessa tuntea, että hänen elämässään tai mielessään on jokin pielessä. Kun ihminen tunnistaa tämän eksistentiaalisen probleeman, hän etsiytyy henkisyyden tai mielen harjoittamisen pariin. Jotkut alkavat meditoimaan, toiset joogaamaan ja niin edelleen. Näiden taitojen harjoittamisella on se seuraus, että kun huomio tuodaan kehoon, sen liikkeisiin tai istumameditaatiossa vaikkapa hengitysliikkeeseen niin se saa hetkellisesti minän katoamaan... kunnes ennenpitkää se taas ilmaantuu esiin. Minä-ajatus siis passivoituu siksi aikaa kun ihminen käyttää huomiokykyään. Tällä tavoin minä-ajatus voidaan hetkellisesti sivuuttaa mutta niin sanottua minä-harhan läpinäkemista eli heräämistä ei näin saada aikaan. Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä heräämiseen tai valaistumiseen liittyen onkin, että se tarkoittaisi minä-tunteesta erillään pysymistä, niin sanottua witness-tilaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tässä yhteydessä valaistuminen siis on määritelty samaksi kuin herääminen.

Asanajoogan laadukkuus

Vähän aikaa sitten eräs ystäväni sanoi, ”En ole koskaan kuullut että kehoa tietoisesti venyttämällä tai systemaattisesti hengittäen olisi kukaan valaistunut.” Tosiaan. Minäkään en ole sellaisesta kuullut. Tunnen tietenkin paljon ihmisiä, jotka tekevät asanajoogaa ja hengitysharjoituksia, joita teen itsekin mutta tietääkseni kukaan ei ole koskaan herännyt tällä tavoin. Oikeastaan pitäisi sanoa niin, että herääminen ei ole kokonaan poissuljettua näillä harjoituksilla mutta jos näin on joskus tapahtunut niin ne ovat marginaalitapauksia kaikkien heränneiden seassa.

Joskus sanotaan, että kaikenlainen joogaharjoittelu vain vahvistaisi tunnetta harjoittelijasta eli minästä. Jos opetus on asiallista tarkkaavaisuuden (mindfulness) ja keskittymisen käyttämisen suhteen niin minän vahvistuminen ei ole todennäköistä. Toisaalta jos opetus ei ole pätevää niin on hyvin todennäköistä, että yksi joogaharjoittelun tuloksista on minä-ajatuksen kasvaminen tai sen parantuminen. Yksi virhekäsitys valaistumisesta on se, että minästä yritettäisiin tehdä ”parempi”, ”puhdas” tai sitä yritettäisiin laajentaa. Nämä näkemykset ovat kauttaaltaan dualistisia. Vaikka ne saavat aikaan minuuden tunteen muuntumista niin kyse on vain toisenlaisesta kahleesta.

Mitä olen tutkinut ja analysoinut isoa määrää eri joogalajien opetuksia ja opettajia useiden vuosien aikana niin olen pannut merkille, että joskus pienet virheet opettajien antamissa selostuksissa koituvat isoiksi esteiksi oppilaiden harjoituksessa. Tarkoitan pienillä virheillä nyansseja opetuksen esitystavassa ja ilmaisussa. Tällä puolestaan on haitallisia ja epähedelmällisiä seurauksia, nimenomaan nondualistisuuden näkökulmasta.

Yksi yleinen väärinkäsitys asana-meditoiminen-herääminen asiassa on virhe siitä, että asanoilla ja hengitysharjoituksilla ”valmistetaan kehomieli myöhempää valaistumista varten”. On joskus sanottu, että valaistuminen on mahdollista vain jos kykenee meditoimaan ja meditaatio puolestaan on ”oikeasti meditaatiota” vain jos kykenee istumaan useamman tunnin ajan liikkumatta lootusasennossa. Kaikki nämä väitteet ovat paikkansapitämättömiä ja epäpragmaattisia. Tiedän henkilöitä, jotka ovat sekä ennen ja jälkeen heräämisensä olleet joko fyysisesti kyvyttömiä tai fyysisesti sairaita valmistaakseen kehoaan meditointia tai heräämistä varten. Myöskään hengitysharjoitusten tekeminen tai mitkään muutkaan valmistavat harjoitukset eivät ole edellytys heräämiselle tai meditaation harjoittamiselle. Ainoastaan mielenterveysongelmat ja mielen sairaudet ovat este mielen harjoittamiselle tai heräämisohjaukseen osallistumiselle.

Kuten olen edellä esittänyt, mieli voidaan jakaa kahteen päämoodiin: minälliseen ja minättömään. Jo pelkästään tämän yksinkertaisen asian huolellinen opettaminen ja tunnistaminen tekisi ison laadullisen muutoksen maailman miljoonien joogaajien harjoituksessa, myös tuhansien suomalaisten. Suorinta tietä heräämiseen tähtäävänä opettajana yritän aina pitää huolta siitä, että omat oppilaani saavat tämän edeltävän sekä minuutta tutkivan ja kyseenalaistavan harjoitusohjeen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa polkuaan. Peruste tälle on se, että joogan ensisijainen ja tärkein tarkoitus on poistaa dualistinen sekaannus ja kartuttaa nondualistista ymmärrystä ja kokemusta. Myös asanajooga-opetuksen ja -taidon kannalta herääminen on erittäin olennaista.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että minun puolestani kaikki saavat joogata ja opettaa joogaa sen monissa muodoissaan ja ilmentymissään juuri niin kuin parhaaksi näkevät. Se mitä olen tässä ja muissa teksteissä esittänyt on vain oma näkökulmani, joka on muotoutunut näköisekseen paitsi mestareideni kanssa opiskelun myös opettamisen myötä. Ymmärrän, että esittämäni näkökannat ovat monilta osin kriittisiä mutta toivon, että siitä on käytännön hyötyä lukijalle huolimatta omani tai lukijan edustamasta joogasuuntauksesta.

Kiitos lukemisesta,

- Baba, 8.1.2016.

Open Heart,

www.openheart.fi

http://www.openheart.fi/212

http://www.openheart.fi/227

http://www.openheart.fi/226